Pakarat ja posket pakastettuna

Miten voi olla melkein keski-ikäinen ja ei osaa pukeutua pakkasella?
Voi olla. Se olen minä, joka vielä harjoittelen.

Lasten pukeminen Suomen talveen onnistuu, mutta talvijuoksuun itseni pukeminen on mahdoton tehtävä. Tänäkin aamuna lenkille lähtiessäni pakkasta oli vain yhdeksän astetta ja mietin mitä päälleni panen. Vaikka jokainen kerta mietin pukeutumisen, silti en onnistu.

Lenkkarit on helpoin juttu: nastat alle tottakai. Nilkkoihin puen lämmikkeeksi ystäväni neulomat villaiset säärystimet.

Talveksi olen ostanut kesähousuja paksummat talvijouksuhousut, ne pitävät lenkin aikana lämpöisenä. Mutta pakarat pakastuu, vaikka muuten kehossa lämmöt nousee. En ole löytänyt vielä oikeanlaisia välihousuja juoksuhousujen alle pitämään pakarat lämpöisenä. Vai täytyykö kunnon housujen alle edes pukea erikseen välihousuja talvellakaan?

Yläosaksi puen samaisen kevyen kesäjuoksutakin, jonka alle laitan kaksi kerrosta keinokuitua: urheilutoppi ja kevyt huppari. Puuvilla houkuttaisi pehmoisena materiaalina suoraan keholle, mutta hikoillessa kylmäksi se vain muuttuu.

Kaulaani suojaan tuubihuivilla, mutta materiaali ei välttämättä ole siinä oikea; hengityksen kosteus kastelee tuubihuivin ja aiheuttaa kylmyyden kaulalle ja poskille.  Piponikaan ei varmastikaan ole juoksuun paras; keinokuituinen materiaali ilman tiivistä vuorta on kylmä – tuuli tuulee tukkaan ja kylmää kovin. Pipossani on kuitenkin hyvää se, että saan siihen pimeällä juoksuun kiinnitettyä irrotettavan pienen lampun.

Juoksulapaseni ovat asusteista rakkaimmat, oman mummoni neulomat, joten jo lapasista huokuva rakkaus lämmittää lenkkeilijää. Lämpöä huokuu kuitenkin välillä niinkin paljon, että joudun poistamaan villaiset lapaseni.

Eli summa summarum, kaipaan kokeneemman talvijuoksijan neuvoja pukeutumiseen. 
Osaatko Sinä pukeutua oikein ja mitä vinkkejä voisit minulle antaa? Kommentoi rohkeasti alle!


Tahdon. Teen. Toteutan.
Kohti Kuopio Maratonia 2017,
Kirsi

Tauon kautta tuloksiin

Pientä flunssaa. Yskää ja nuhaa. Köhimisen diagnoosina kuumeeton keuhkokuume. Sohvanmutkaa olen kuluttanut syksyn aikana enemmän kuin lenkkitossuja. Huomaan että hermoja kiristää enemmän kuin hymyilyttää. Tunnen kuinka liikunta ei ole tärkeää vain keholleni vaan myös mielelleni. Tähänkö tämä urheilu taas jää?

Ei todellakaan. Takomotrainingin Miitri pitää huolen etten sammaloidu sohvalle sulklaarasiani kera.
Parannuttuani kahden kuukauden nuhista sain kutsun kuntotestiin. Hetken mietin että ehkä vain kuvaamme #20KM kampanjavideota ilman kummempia hikoiluja.
Mutta ei! "Milloinkas olet Kirsi viimeksi juossut Cooperin testin? Tarjolla on myös lihaskunnon osalta testaukseen vatsa-, selkä- ja jalkalihakset ja punnerruksia pinnistellään myös."

Aina olen punnerruksia inhonnut, ja Cooperin osalta taidetaan ajassa mennä 1990-luvulle ja yläasteen liikuntatunneille. Verenmaku suussa ja kauhun kankeus kehossa jo pelkästä muistelusta!

Testitulokseni yllättää itsenikin. Juoksen Cooperin 12 minuutin testissä 1900 metriä ja lihaskuntoakin löytyy jaloista keskivertoa paremmin. Yllättävää ei ollut että kadonneet vatsalihakseni ovat edelleen kadoksissa. Vieläköhän vatsalihaksimattomuuttani voisi laittaa yli kolme vuotta sitten koettujen raskauksien syyksi? Hmm... Ei. Ihan tekemättömyyttä ne ovat kadonneet.

Taulukot ja viitearvot lihaskunnolle löytyy tästä linkistä, sekä Cooper-taulukko tästä.

Miitrillä on nyt valmiina harjoitteet kadonneiden vatsalihasten metsästykseen, joten lihasten treenaus kuntosalilla alkaa än-yy-tee NYT. Sohvanmutkasta taas noustaan, tai paremminkin juostaan!

Tavoitteeni vuoden 2017 Kuopio Maratonille on puolimaraton kahteen tuntiin. Aikatavoite on todellakin tavoitteellinen. Päästäkseni tavoitteeseen on minun tehtävä töitä. Olen valmis!

Tahdon. Teen. Toteutan.
Kohti Kuopio Maratonia 2017,
Kirsi

Valmistautuminen kohti Kuopio Maratonia 2017 alkaa

Vuoden 2017 Kuopio Maratonille valmistautuminen aloitetaan jo nyt syksyllä. Takomotraining toimii yksinoikeudella Kuopio Maratonin virallisena valmennuskumppanina. Yhteistyön tiimoilta tulemme syksyn ja tulevan vuoden aikana toteuttamaan mahtavia juttuja, joiden avulla kannustamme kaikkia lukijoita, Kuopio maraton- ja Takomotraining-seuraajia liikkumaan ja tavoittelemaan unelmia!

Kirsi kirjoitti omasta fiiliksestään edellisessä blogipäivityksessään. Samalla Kirsi heitti haasteen, johon Takomotrainingin päävalmentaja Miitri Sinkko vastaa nyt: 

Takomotraining on todellakin valmis Kuopio Maratonille 2017!

Kirsin ensimmäisiä valmennuskertoja elokuussa

"Kesällä 2016 starttasimme 12 mahtavan tyypin kanssa matkan kohti unelmaa, kohti Kuopio maratonin puolimaratonia. Viimeisen kuukauden aikana matkaan lähti myös KM-blogia kirjoittanut Kirsi. Kirsin ja seitsemän muun juoksukoululaisen kanssa toteutimme suuria unelmia syyskuun 3. päivänä. Jokainen matkalle lähtenyt ylitti itsensä, ylitti maaliviivan ja toteutti unelman, jota piti joskus mahdottomana. Pitkän harjoittelun tavoite oli nyt saavutettu ja muutaman päivän jälkeen mieleen tuli kysymys: mitä seuraavaksi?

Syksyllä on aika suunnata katseet kohti uusia tavoitteita. Tavoitteen avulla varmistetaan motivaation säilyminen harjoittelussa. Ensi kesän tavoite kannattaa lyödä lukkoon jo hyvissä ajoin ja aloittaa harjoittelun suunnittelu.

Syksy kannattaa käyttää peruskestävyyden kehittämiseen. Syksyllä on hyvä liikkua monipuolisesti ja harrastaa lajeja, joita ei välttämättä kiireisimpinä harjoituskuukausina kesällä kerennyt harrastamaan. Uinti, pyöräily, vesijuoksu ja hiihto ovat mainioita liikuntamuotoja peruskestävyyden kehittämiseen.

Syksy ja talvi ovat myös hyvää aikaa lihaskunnon kehittämiseen. Juoksija hyötyy eniten maksimivoimaa kehittävästä harjoittelusta. Suuria lihasryhmiä kuormittavia moninivelliikkeitä ovat mm. maastaveto, taka - ja etukyykky, erilaiset punnerrukset ja kehon painolla tehtävät liikkeet. Suosittelen hankkimaan ammattilaisen avuksi voimaohjelman suunnittelussa. Näin varmistat oikeat liikeradat ja vältyt monilta vaivoilta.

Juoksuharjoittelua lisätään asteittain syksyn ja talven aikana. Ensin lisätään määrää ja vasta myöhemmin tehoa.

Kirsi! Pakkaa salikamat kassiin, sillä nyt aloitetaan se kadoksissa olleen lihaskunnon metsästys!"

Miitri Sinkko

Päävalmentaja ja juoksuvalmentaja

Takomotraining

http://miitrisinkko.com

The End juoksutarinalle?

Viime talvena Kuopio Maraton haki juoksutarinankertojaa. En miettinyt hetkeäkään vaan heti tekstinäyte ja haku kohti Kuopio Maratonia.
Tulin valituksi - apua!
Ihmettelin valintaani - juoksenko karkuun?
Hieman jopa hymyilin tullessani valituksi - todellakin nyt Kirsi juoksee!

Reilu puoli vuotta on nyt hölkkäilyä takana. Jo nyt tarinaani juoksijana ollaan valmiita julistamaan kuopiolaisena maratoonarina, tai ainakin puolikkaana wannabe-maratoonarina. Ajattelin ettei minulla ole oikeasti tarinaa kerrottavana varsinkaan juoksun osalta. Kirjoittaminen on ollut jo pitkäaikainen rakkauteni, mutta juoksuun olin vasta ihastuksen alkumetreillä.

Olen helppo innostumaan ja innostamaan itseni innostaviin projekteihin. Prjojektina "Kirsi kunnolla liikkumaan" on ollut kaikkein vaikein projekti innostua viime vuosien ajan. Mutta onneksi tunnen itseni ja tiedän minne suuntaan ruoskaa itselle pitää heilauttaa, että toimintaa alkaa syntymään. Olen suhteellisen säälimätön itselleni, joten sanon ääneen omasta mielestäni ehkä mahdottomia tavoitteita. Valjastan salakavalasti ympäristön valvomaan, että suoritan asettamani tavoitteen. Voi kuulostaa julmalta, mutta tunnen itseni. Tunnen tämän tavan toimia omakseni ja tiedän sen saavan minut tahtoni kautta tekemään ja toteuttamaan.

Jo heti hakuvaiheessa julkilausuin tavoitteekseni puolimaraton, joka ei tuolloin tuntunut mahdolliselta toteutettavalta tavoitteelta. Asetin tavoitteekseni "juosten maaliin". Kerroin hakemuksessani rehellisesti olevani aloitteleva wannabe-juoksija, jonka pisin lenkki oli kymmenen kilometriä.

Tavoitteeni Kuopio Maratonilla toteutui, mutta miksi tunsin silti maalissa pettymyksen tunteen? Minulla ei ollut aikatavoitetta itselleni, mutta juoksun jälkeen takaraivossani naputti nalkutus "olisin pystynyt parempaan". Miksi? Siksi, koska en tuntenut tunnetta että annoin kaikkeni, vaan tunne oli enemmänkin "tulipahan hölkättyä vaikka juosta piti".

Nyt on sitten päätös pettymyksen myötä tehty: hölkät on hölkätty.
Eli THE END tälle juoksutarinalle? Ei, ei todellakaan.

Takomotraining ja Miitri, oletko valmis? Tahdon Sinut avukseni – nyt JUOSTAAN kohti Kuopio Maratonia 2017!
Juoksutarinani on vasta alussa eli edelleen:
Tahdon, teen ja toteutan.

Kirsi

The Päivä.

Olipa kerran odotettu lauantai aamu 3. syyskuuta 2016.  The Päivä nousi aurinkoisena ja ihanan rauhaisana. Hyvä olo ja hyvä mieli: valmiina valloittamaan maailman juosten. Viimeinen viikko levätty täydellisesti ja kaikki lapset nukkuneet jokaisen yön heräämättä. The Päivän- aamuna saa nauttia aamiaisen hiljaisuudessa ja täysin rauhallisesti. Ennen Kuopio-hallille lähtöä venyttelee niin keho kuin mielikin avautuen valmiiksi odotettuun koitokseen eli Kuopio Maratonin puoli maraton matkalle.

Tai, oikeastaan The Päivän- aamun tarina ei mennytkään itsellä näin.
Neljä lasta aamusta alkaen virkeänä, toimeliaana ja äärimmäisen äänekkäänä pyytämässä aamiaistarjoilua, joten aamuni ei ollutkaan niin rauhallinen kuin oma hiljainen toive olisi toivonut. Perusaamu elävää elämää meidän kotona, paitsi että minä äitinä aivan pinkeänä jännityksestä. Oikein kurkkuun kovasti koski ja oksetti jännitys kropassani. Mutta, ennakkoon valmentajalta saatujen tietojen mukaan oksettava olotila on ihan normaalia ennen koitosta.

Kuopio-hallilla kokoonnuimme Takomotrainingin Miitrin ja valmennusryhmän kanssa jo hyvissä ajoin ennen lähtöä. Yhdessä jaoimme viimeiset jännitykset vessassa juosten, kivennäisvettä hörppien ja höpötellen ennen alkulämmittelyä. Starttilaukauksen jälkeen ensimmäiset 14 kilometriä meni mukavasti juosten yhdessä. Juoksen yleensä lenkkini yksin, joten oli uutta juosta ryhmän kanssa. Ryhmässä yhdessä juostut kilometrit tuntuivat todella kevyiltä Miitrin kysellessä tuntemuksia. 15 kilometrin kohdalla lähdin juoksemaan matkaani yksin.

Jokaisella juomapisteellä join sekä urheilujuomaa että vettä. En ole käyttänyt minkäänlaisia lisäravinteita harjoittelukautena, mutta siltikään pisteillä tarjottu urheilujuoma ei tehnyt kepposia vatsalle ja maistui hyvälle. Juomapisteitä oli juuri sopivin välimatkoin minulle eli noin kolmen kilometrin välein.

Ihmettelen mitä  tapahtui kun 16 kilometriä ylittyi. Hymyni hyytyi täysin ja hiljennyin. Jaloissa tuntui kuin kiven möhkäleet olisivat tarttuneet pohkeitteni tilalle. En jaksanut enää rupatella ja hymyillä ohi juokseville juoksijoille vaan nostin kiviäni ja puhisin eteenpäin. Ajatuksena pyöri vain että maalin on päästävä vaikka kivi kerrallaan kantaen. Ja pääsinkin. Valehtelin itselleni välimatkalla 16 km - maali että olen aivan väsynyt. Mutta en todellakaan ollut. Kuopio-halliin sisään astuttuani harpoin vauhdilla eteenpäin käsieni avulla voimaa vauhtien vetäen.

Spurttasin maaliviivan ylitse ajalla 2h 50 min. Tavoitteeni toteutui: maalin juosten. Mutta, silti pettymys tuntui sisimmässäni: olisin pystynyt parempaan. Ensimmäinen palkinto juoksusta oli maalissa mitali kaulaan ja seuraavana osallistumismaksuun sisältyvän hieronnan kautta kotiin valmiiseen ruokapöytään. Hieman jäi harmittamaan etten ottanut pyyhettä ja uimapukua mukaan ja pinkaissut Kuopion uimahalliin rentoutumaan kera juoksuryhmän, sillä maksuun olisi kuulunut myös sekin.

Nyt elämäni ensimmäinen puoli maraton on juostu. Kiitän Kuopio Maratonin työryhmää luottamuksesta jakaa oman juoksutarinani. Lupaukseni juoksutarinoitsijaksi tein vahvan lupauksen myös itselleni juoksuun: ilman todellista sitoutumista olisin voinut jättää pakoreitin laiskuudelleni ja jättää juoksun alkumetreihin.

Ison kiitoksen haluan antaa myös Takomotrainingin valmentaja Miitrille. Miitri antoi viimeisellä kymmenellä viikolla tietoa, tukea ja toivoa tavoitettani Kuopion puoli maratonia kohti. Ilman Miitrin apua en olisi vahvistanut kuntoani niin lujasti lyhyessä ajassa. Miitrin avulla luotin enemmän voimavaroihini ja luotin hänen huolellisesti laadittuun ohjelmaan.

Muutama seikka kohti ensimmäistä puolikastani kohti jäi kuitenkin harmittamaan. Tällä kokemuksella nyt tekisin enemmän valmentajan määräämiä lihaskuntoharjoitteita ja ottaisin valmentajan jo ensi metreille juoksun aloittamisesta aina tavoitteeseen saakka.

Eli tahdon tehdä toteutuksen toisin, joten kohti Kuopio Maratonia 2017!

Kirsi

TAHDON, teen ja toteutan.

En olisi vuosi sitten uskonut että puoli maraton on nyt toteutumassa tekojeni ja tahtoni kautta. Olen hikoillut ja puuskuttanut huippulenkkareillani kuin pikkuinen punainen possu aloittaen hölkkäilyni parista kilometristä nyt jo tavoitteellisesti parikymmentä juosten.

Tahdon, teen ja toteutan olen hokenut mantran lailla itselleni melkein vuoden matkallani kohti Kuopio Maratonia. Tahtoni on saanut minut juoksemaan niin sateessa kuin paisteessakin pitkin Kuopion metsien polkuja kuin pikitietäkin. Olen  vuodessa juossut enemmän kuin elämässäni muina vuosina yhteensä.  Olen tehnyt vuoden töitä huomisen puoli maratonin eteen eli hokemani mantra ei ole jäänyt vain mantraksi.

Huomenna on yhden tavoitteen toteutuksen aika. Jännittää ja odotuttaakin. Hieman olen jopa hermoillut tulevaa juoksua pakoon juosten flunssapöpöjä koko elokuun, melkein onnistuen. Pientä nuhistelua elokuun alussa, mutta sekin nuha on jo nuhittu - onneksi.
Tämä viimeinen viikko on ollut yhtä odotusta ja rauhoittelua juoksun osalta: venyttelyä niin keholle kuin mielellekin. On ollut todella outoa juosta vain pari lyhyttä 2-3kilometrin lenkkiä, kun viimeiset kuukaudet ovat koostuneet pitkistä 15-18 kilometrin lenkeistä.

Lauantaille on luvattu taivaalta aurinkoista ja osittain pilvistä juoksusäätä. Toivon meille kaikille niin sään kuin mielenkin myötä valoa, voimaa ja virtaa matkaamme!

Tahdon, teen ja toteutan.

Kohti Kuopio Maratonia,
Kirsi

HYMYILET, joten jaksat juosta!

Kun tuntuu pitkä lenkki vielä jaloissa kivien lailla painona tuntuvan, ja juoksuasentoharjoitus rinnassa sykkivän niin mitä tekisit? Minä voisin jo tänään vain levätä, mutta ei, ei. Ryhmätunti kutsuu viikko-ohjelman mukaiseen harjoitukseen, joten mentävä on. Kolmas peräkkäinen päivä harjoituksissa ja tiedän todellakin saaneeni itselleni valmentajan: kiitos Takomotrainingin Miitrin. Helppo olisi juurikin tänä päivänä ollut sanoa ihan vain itselleni etten kyllä sitten ota ainuttakaan juoksuaskelta tänään, mutta sanonkos sitä valmentajalle? En.

Uskon että Takomotrainingin Miitrillä on mietitty tarkoin juurikin myös ryhmätunnin asemointi harjoitteluohjelmaan pitkän lenkin ja juoksuasentoharjoittelun jälkeen juurikin kolmannelle päivälle. Kolmantena päivänä fyysisestä puolesta on tirstetty kaikki mehut irti, joten voimien tiristelyn on aika siirtyä henkiselle puolelle.

Aloitamme ryhmätunnin lämmittelykierrokselle Väinöläniemellä.  Ei voi kyllä olla kauniimpaa maastoa harjoitella kuin Kallaveden rantaviiva! Lämmitelylenkin jälkeen jatkamme 4 x 5minuuttia juoksuvetoharjoituksia. Koskaan en ole juoksuvetoharjoituksia tehnyt ja voin myöntää: sen kyllä huomaa, Lähden kuin jänis ensimmäiseen matkaan juosten täysillä ja ei olisi kannattanut: sykkeet pomppaa korkeuksiin väsymyksestä ja tuntuu ettei millään jaksaisi neljää vetoa peräkkäin vetää juosten. Yksin juoksennellessa olisin luovuttanut ensimmäisen viiden minuutin jälkeen, mutta valmentajan silmän alla ryhmässä ei voi luovuttaa. Miitrin sanoja lainatakseni: "Niin kauan kuin hymyä riittää, niin kauan jaksaa juosta."

Nyt kahden viikon valmennuksen jälkeen ajattelen että miksi en pyytänyt avuksi jo aiemmin valmentajaa ohjaamaan ja henkisesti ruoskimaan askeleitani  eteenpäin. Mutta, näillä mennään nyt. Epätoivo hiipii hetkittäin mieleeni. Otinko sittenkin liian kunnianhimoisen tavoitteen? Riittäisikö aikaparannus kympissä puoli maratonin sijaan? Ei riitä.

"Jos tavoite ei peloita edes jollain tasolla, se ei ole tarpeeksi korkealla." sanoo valmentajani Miitri ja on oikeassa.


Tahdon, teen ja toteutan.

Kohti Kuopio Maratonia,
Kirsi

RYHTIÄ, nainen!

Hartiat lysyssä löpsyttelevä ankka, jonka pottuvarpaat osoittavat toisiaan ja peräsin pitkällä -määrittelen omaa juoksuasentoani. Eli jokin helpompikin asento voisi olla parempi juoksua ajatellen, eikö vain?

Neljä raskautta neljässä vuodessa ovat saaneet minut kyyristymään vatsani ympärille. Hartiat, kädet, nenä, varpaani ja polveni oikein ovat kasvaneet kohti isoa vatsaani. Tai, jos rehellisiä ollaan, en oikein enää kolme vuotta viimeisen lapsen syntymän jälkeen voi syyttää raskauksia vatsani alueelle kertynyttä lisäpainoa vaan omaa laiskuuttani vahvistaa vatsalihaksiani ja korjata ryhtiäni. Toki huimat raskauksien aikaiset painonnousut ovat vaikuttaneet ryhtiini ja painopisteeni muutokseen. Viimeisen vuoden olenkin metsästänyt kadonnutta ryhtiäni, mutta ei pelkkä metsästys ryhtiini auta vaan on tehtävä tekoja. Yksin on vaikeaa ollut analysoida ja tehdä oikeita korjauksia juoksuasentooni, mutta nyt valmentajan avulla toivon toiveeni toteutuvan teoiksi ja saavani ryhtiä löpsyttelevään ankkajuoksuuni.

Tänään valmentajani Takomotrainingin Miitrin tehtävänä on selvittää juoksuasentoni ja samassa ryhtini nousee esille, taas.  Miitri ei määritellyt minua kuten itse määrittelen löpsytteleväksi ankaksi, mutta hän tunnistaa mainitsemia piirteitä juoksuasennostani. Aloitimme tänään rehellisellä mittauksella. Miitri asensi anturit sekä sykevyöhöni että lenkkariini, joiden avulla juoksuni askelluksia, asentoa ja voimia saadaan mitattua numeroiksi. Mittauksien lisäksi juoksuani videokuvattiin ja todellisuus virheasennoista piirtyy kuvan avulla verkkokalvoilleni. Mutta Miitri rauhoittelee ja  kertoo että vielä voimme parantaa juoksuasentoa ennen Kuopio Maratonia. Myöskään liiallisia korjauksia ei kannata ryhtyä runnomaan lävitse sillä kolme viikkoa ennen ei kannata turhia muutoksia tehdä ettei riko kehoaan ennen tavoiteltua koitosta.

Virheasentojen löydyttyä Miitrillä löytyy selvät sävelet tilanteen korjaukseen: katse eteen, ryhti suoraksi ja voimaa pottuvarpaista asti ponnistukseen eteenpäin.  Nyt otan ryhdittömyyteeni ryhtiliikkeen ja pidän katseeni ja askeleeni suoraan eteenpäin. Onneksi vielä ehdin yhden pidemmän lenkin 16 km käydä harjoittelemassa ennen varsinaista tavoitematkaa.

Huomenna valmennus jatkuu ryhmässä. Tapaan ensi kertaa muut Takomotrainingin Kuopio Maratonin puolimaratonille valmennettavat. Eli en ole ainoa, joka saa olla kiitollinen valmennuksesta kohti tämän hetkistä unelmaa, kohti Kuopio Maratonia.


Tahdon, teen ja toteutan.

Kohti Kuopio Maratonia,
Kirsi

IHMEIDEN AIKA ON OHI.

Aamulla jännittää. Harvoin jännitän mutta valmentajan ensitapaaminen tuntuu oikein hiottavan. Tuntuu kuin olisin tuomiolle menossa, jossa vuoden harjoitteluni kohti puoli maratonia tuomitaan täysin löysäilyksi.  En ymmärrä itsekkään jännitystäni, sillä enhän ole kisaamassa Suomen mestaruudesta vaan kilpailen täysin omasta Kirsi Koposen Kuopio Maratonin mestaruudesta. Ja olen menossa tapaamaan valmentajaa, joka on luvannut auttaa matkalla unelmaani.

Mutta Väinölänniemellä ei odotakaan minua mikään tuomitsija vaan hymyilevä Takomotrainingin Miitri. Käymme yhdessä lävitse vuoden harjoitteluni. Harjoittelukalenterin osalta en pysty huijaamaan edes itseäni sillä kaikki harjoitukset ovat kirjautuneet lokakuusta 2015 alkaen Polarin nettikalenteriin. Takana on hyviä harjoitusviikkoja kera pitkien lenkkien, mutta myös keväällä on hiljaisia hetkiä: kiitos jokakeväisen lapsiperheen vatsataudin x 2. Ei tule tuomiota löysäilystä, ei. Vaikkakin korvieni välissä tuomionkellot itselleni soivatkin.  Tunnustan voimaharjoittelun kuntosalilla jääneen huonoksi eli vain yksittäisiin kertoihin. Mutta syviä vatsalihaksia olen harjoitellut. Alaselkäni on temppuileva, joten syviä vatsalihaksia on täytynyt tehdä jotta pystyn edes juoksemaan.

"Ihmeitä ei enää tässä ajassa tehdä" sanoo valmentajani Miitri. Totta. Aikaa Kuopio Maratoniin on enää kolme viikkoa, joten kunnon osalta olen nyt tässä ja valmis puolikkaalle. Jäljellä olevat kolme viikkoa ovat kolme tärkeää viikkoa joiden aikana loppuhionta suoritetaan. Miitri sanoo että paljon kyllä saamme aikaan tärkeitä tarvittavia korjauksia ja vahvistuksia ennen starttia.

Jatkamme harjoitteluhistorian tutkailusta testeihin, joiden avulla selvitetään alkutilanteeni missä voimaa on, minne taivun ja mihin suuntaan jalkani osoittavat. Testeissä ilmenee että tässä vaiheessa on tärkeää vahvistaa lantioni lihaksia. Miitri näyttää asiantuntevasti jokaisen kotitehtävän kädestä pitäen ilman mitään tuomioita mitä olisi pitänyt tehdä jo aiemmin. Saan konkreettisten liikuttavien kotitehtävien lisäksi sähköpostiini hyvän tietopaketin harjoittelusta sekä harjoitteluohjelman.

Ensimmäinen tapaaminen takana ja ensimmäinen kotitehtävä eli pitkä lenkki 16 kilometriä on nyt suoritettu. Seuraavalla tapaamisella ohjelmassa on mitata juoksuasentoani, jota voidaan vielä tarvittaessa korjata harjoituksien avulla viimeisten kolmen viikon aikana.

En oikein usko itsekkään että olen saanut itselleni valmentajan. Olen kiitollinen.
Kiitos Takomotraining ja Miitri avusta kohti unelmaani Kuopio Maratonia!

Tahdon, teen ja toteutan.

Kohti Kuopio Maratonia,
Kirsi

Miten Sinä valmistaudut Kuopio Maratonille?

Kuvat: Iisa Manninen

VINKIT VIIMEISELLE KUUKAUDELLE

Kuukausi aikaa Kuopio Maratoniin! Osallistuitpa sitten 10km kisaan, puolimaratonille tai maratonille olet todennäköisesti harjoitellut ahkerasti ennen tätä hetkeä. Takomotrainingin Miitri Sinkko kertoo muutamia vinkkejä ennen h-hetkeä. Tällä kaavalla Miitri on itse viimeiset 12 vuotta tehnyt viimeisen kuukauden treenit: 

Suurin osa harjoittelusta on nyt takana. Olet kehittänyt peruskestävyyttä pitkillä rauhallisilla lenkeillä, kehittänyt vauhtikestävyyttä kovempivauhtisilla harjoituksilla, huoltanut kehoasi venyttelemällä ja vahvistanut lihaksia salilla tai kotiharjoittelulla. Nyt alkaa yksi onnistumisen kannalta tärkeimmistä vaiheista, eli valmistautuminen itse tapahtumaan.
Kuukauden aikana ei kunnon osalta voi tehdä suuria asioita. Sinulla on jo nyt saavutettuna riittävä kuntotaso tapahtumaan. Loppu riippuu sinusta.

1. VIIKKO
Voit vielä harjoitella melko huolettomasti. Tee normaalit lihaskuntoharjoitukset ja lopullisesta tavoitteesta riippuen yksi tavoitevauhtia kovempi vauhtikestävyysharjoitus, yksi tavoitevauhtinen harjoitus ja tee vielä sunnuntaina pidempi peruskestävyyslenkki, jonka lopussa viimeiset 3-5km tavoitevauhtia. Tämä harjoitus on erittäin hyvä keino itsevarmuuden lisäämiseen. Keskity tällä viikolla erityisesti lihashuoltoon. Venyttely, putkirullaus ja esim. hieronta ovat hyviä tällä viikolla.

2. VIIKKO
Voit vielä harjoitella melko normaalisti ennen harjoittelun keventämistä. Tavoitteesta riippuen on hyvä tehdä yksi kisavauhtinen harjoitus ja yksi vetoharjoitus. Vetoharjoituksen tarkoituksena on avata ja herätellä elimistöä. Voit tehdä vetoharjoituksen esim. radalla 3-5x 400m ja 5x 200m vetoina. Vedot vauhtikestävyysalueen ylärajalla, mutta ei liian kovaa! Näiden lisäksi sunnuntaina pidempi peruskestävyysharjoitus. Puolikkaalle menijälle esim. 12km, maratoonarille 16km ja kympin kisaajalle 6km.

3. VIIKKO
Nyt voit keventää jo harjoittelua. Jätä viikon alkuun yksi lihaskuntoharjoitus ja korvaa toinen venyttelyllä, putkirullailulla tai jollakin kehonhuoltoon liittyvällä ryhmätunnilla. Juoksua tällä viikolla esim. 3 kertaa, joista ensimmäinen on kisavauhtinen harjoitus ja kaksi muuta peruskestävyyslenkkejä, joiden lopussa vauhti voi kiihtyä tavoitevauhtiin ja vähän ylikin. Sunnuntaina jälleen huolellinen venyttely ja kehonhuolto.

4. VIIKKO, ELI KISAVIIKKO: 
Tee ma tai ti yksi harjoitus, joka alkaa tavoitevauhdilla ja kiihtyy loppua kohti. Tavoitteesta riippuen pituutta 3-10km. Keskiviikkona 3 päivää ennen tapahtumaa hölkkää rauhallisesti 2-3km ja tämän jälkeen ota 5-10x 40-60m pyrähdyksiä. Näillä saat hyvin heräteltyä kroppaa tulevaan koitokseen.

Muista myös TANKKAUS viimeisellä viikolla: 
Kisaviikolla on tavoitteesta riippuen hyvä huolehtia myös riittävästä hiilihydraatin saannista.

10km kisaan ja puolimaratonille riittää normaali hiilihydraattipitoinen syöminen. Mikäli ruokavaliosi koostuu vähähiilihydraattisista raaka-aineista, on silloin hyvä 10km kisaajan ja puolikkaan juoksijankin tankata hiilihydraattia lisäämällä ruokavalioon pastaa, perunaa, leipää, hedelmiä jne.

Maratoonari hyötyy erillisestä hiilihydraattitankkauksesta, jolloin normaalin ruokavalion lisäksi nautitaan hiilihydraattia lisää. Näin varmistetaan elimistön glykogeeni- varastojen täyttyminen ennen kisaa. Varsinainen hiilihydraattitankkaus tehdään niin, että päivän aikana nautitaan 8-10g hiilihydraattia painokiloa kohden. 70kg kisaaja siis 560g-700g/vrk. Huomioitavaa on kuitenkin se, että tankkausta ei pidä tehdä edeltävänä päivänä. Aloita siis tankkaus tiistaina ja laske normaalista ruokavaliostasi saatavien hiilihydraattien määrä. Tämän jälkeen nauti hiilihydraattia lisää esim. tuoremehun, banaanin, erillisen tankkausjuoman jne avulla. Noudata tankkausohjetta ti-to ja perjantaina syö hieman kevyemmin.

NYT OLET VALMIS KISAAMAAN TAPAHTUMASSA. Olet harjoitellut riittävästi ja valmistautuminen on tehty oikein.

Tärkein asia viimeisinä viikkoina on myös itseluottamuksen lisääminen. 
Tuleva tavoite saattaa jopa pelottaa ja mitä lähemmäs tapahtumaa mennään, tulee tunne, että ei pysty siihen. Tämä on täysin normaalia ja niin käy suurimmalle osalle. On erittäin tärkeä luottaa siihen, että on tehnyt riittävästi ja kunto on niin hyvä, kuin voi olla. Lopulta kaikki riippuu vain sinusta!

Mikäli unelmasi ei pelota sinua, et ole asettanut tavoitetta riittävän korkealle!

Tsemppiä kisaan! Nähdään 3.9. lähtöviivalla!
Miitri Sinkko
Päävalmentaja ja Juoksuvalmentaja
Takomotraning
Lisää juoksuaiheisia kirjoituksia: http://miitrisinkko.com

Kilpailuhengetön Kuopio Maratonille?

Olen aina inhonnut urheilussa kisaamista. Ala-asteella inhosin pakollisia hiihto- ja yleisurheilukisoja. Olin aina viimeinen tai toiseksi viimeinen hiihtokisoissa. Sovimme parhaan ystäväni kanssa vuorot kumpi tulee tällä kertaa viimeisenä maaliviivan yli. Olin aina viimeisten joukossa kun rivissä ylä-asteella seisottiin ja odotettiin urheilullisen tytön valintoja kenet hän joukkueeseensa liikuntatunnilla haluaa.

Olen aina pitänyt itseäni kilpailuhengettömänä. Mutta olen valehdellut ja purkittanut itseni väärään lokeroon aika monta vuotta. Olen itseasiassa aina kilpaillut vaikken sitä ole itse kilpailuksi tajunnutkaan. Kilpaillut niin että ruoska on soinut ja kovaa. Olen kilpaillut itseäni vastaan aina: mikä kiinnostaa itseäni, siihen annan kaikkeni ja vielä pikkuisen enemmän. Ruoska voittamiseen on soinut, kun minua joku asia on todellakin kiinnostanut. Ei kiinnostanut urheilukisat nuorempana, ei. Mutta kirjoittaminen kiinnosti ja siinä menestyin.

Jos olisin kilpailuhengetön miksi edes juoksisin? Hyvän olon vuoksi? Hiljaisuuden vuoksi? Hyvän olon tuottaminenhan on myös osittain kilpailemista, sillä haluan aina vain enemmän hyvän olon tunnetta. Ilman kilpailuhenkeä en olisi edes päässyt viime vuonna Kuopio Maratonilla kympin matkalta maaliin alaselkäkipujeni vuoksi. Mutta kilpailuni itseäni vastaan ja lupaukseni itselle tulla juosten maaliin oli vahvempi voima kuin pikku kipu.

Pari viikkoa sitten juoksin oman ennätykseni: 15,4 km. En olisi edes lähtenyt yrittämään moista matkaa ellen tahtoisi kilpailla ja kokeilla rajojani. Ensimmäiset kolmetoista kilometriä sujui hyvin vaikkakin helle helli +27 asteessa. Teki mieli lopettaa matka kesken muutaman kerran, muttei tahtoni antanut periksi. Olin luvannut itselleni että juoksen 15km ja se oli juostava. Toki siinä en onnistunut, sillä 400 metriä meni ylitse tavoitteen sillä kotiin asti oli päästävä. Olin enemmän kuin iloinen ennätysjuoksuni jälkeen: onnistuin ja vieläpä ylitin tavoitteeni.

Edelleenkään minua ei kiinnosta kilpailla yhdenkään muun juoksijan kanssa. Mutta huomaan kuinka virittelen viikko viikolta lisää kilpailua itseäni vastaan.  Kilpailuhenkeni on vain noussut kun tavoiteajankohta 3.9. lähestyy. Eli tahdon itsestäni enemmän kuin itse pystyn ruoskimaan, eli tahdon valmentajan. Minulla ei ole koskaan ollut omaa valmentajaa, mutta nyt on. Takomotrainingin Miitri on luvannut auttaa minua kohti puoli maratonia. Ensimmäiseen tapaamiseemme on vain muutama päivä. Jo nyt jännittää mitä seuraava kuukausi yhdessä valmentajan kanssa tuo tullessaan.

Tahdon, teen ja toteutan.
Oletko sinä kilpailuhenkinen?

Kohti Kuopio maratonia,

Kirsi

Kuvat Kuopiosta Puijon Tornilta.

Samuli Hussa, 18v. – Juoksijatarinoita KM:n takaa

Nyt puhuu viime vuoden voittaja! 
Haapavetinen Samuli Hussa (Limingan Niittomiehet) juoksi elämänsä ensimmäisen maratonin viime vuonna Kuopiossa ja yllätti kokeneemmat konkarit ajalla 2:46:07. 

Voitit viime vuonna KM:n miesten maratonin huikealla ajalla. Kerrohan hieman, mikä oli voittosi salaisuus?
Pelasin viime kesän pääosin jalkapalloa ja kävin pitkiä lenkkejä 3-4 kertaa viikossa, tasaisella vauhdilla. En ollut edes ajatellut lähteväni maratonille, vaan päätös tuli viikkoa ennen starttia. Edellispäivän valmistautuminen maratonille oli jopa koominen. Olin lukion retkellä Ruotsissa, josta tulin yömyöhään kotiin. En myös ollut kerennyt tiukan aikataulun takia käydä edes kunnolla syömässä missään koko päivänä. Aamulla oli sitten lähtö Kuopioon kahdeksan jälkeen. 

Maratonjuoksusi sujui kuitenkin vauhdikkaasti, miten ihmeessä tähän tulokseen päästiin? 
Neljän minuutin kilometrivauhti oli alusta asti keveän tuntuista ja huomasinkin puolessa välissä että olen tullut selvästi alle neljän vauhtia kokoajan. Voitto oli todellinen yllätys. Tavoitteenani oli vain ja ainoastaan kolmen tunnin alitus, ei niinkään sijoitus. 

Kuopio Maraton, 2015

Mitä pidit Kuopion tapahtumasta vai kerkesitkö ihailla ollenkaan maisemia ja nauttia kisa-tunnelmasta?

Kuopio maraton on yksi parhaista juoksutapahtumista mihin olen ottanut osaa. Pidin erityisesti siitä, kuinka juoksu kulki sekä kaupungissa että luonnossa. Keskustassa olleet kannustavat ihmiset ja luonnonläheisyys toivat suoritukseen ehdottomasti lisäboostia. Monesti maantiejuoksut kulkevat jotain tylsää tietä pitkin, mutta Kuopion reitti oli positiivinen yllätys. Valitsin kilpailun myös sattuman kautta, sillä kuulin siitä Kuopiossa asuvalta siskoltani.

Mitä tavoitteita sinulla on tämän vuoden Kuopio Maratonille, kenties voiton uusiminen? 
Alustavasti olen miettinyt osallistuvani tämän vuoden Kuopio maratonille. Jos tulen, ainoana tavoitteenani on parantaa viime vuoden aikaa.

Kuva: Savon Sanomat

Millaista juoksutaustaa sinulla on? 
Kilpaa olen juossut 12-vuotiaasta asti. Tämä kesä on ollut jo nyt oman urani paras juoksukausi, sillä olen parantanut tänä kesänä ennätyksiäni miltei joka ratamatkalla. Tämän kauden rataennätyksiäni: 1500m: 3:56.50, 800m: 1:54.78, 3000m: 8:51.90. Tällä kaudella tähän asti suurin kohokohtani oli huhtikuussa, kun otin Jyväskylässä 19-vuotiaiden SM-hopeaa 10km tiejuoksussa ajalla 34:32, joka oli myös oma kympin ennätykseni.

Kerro hieman tämän hetkisistä tavoitteistasi ja harjoittelustasi. Mihin tähtäät ja miten tällä hetkellä treenaat?

Viime vuoden Kuopio maratonin jälkeen jätin jalkapallon pelaamisen kokonaan ja aloin juosta tosissani. Vaihdoin samalla myös juoksuseuraa Limingan Niittomiehiin, josta on ollut iso apu. Tämän kauden päätavoitteeni on 5-7.8 Lappeenrannassa käytävät 19-22 -vuotiaiden SM-kisat. Tällä hetkellä treenaamiseni on pääosin pitkiä keveitä lenkkejä sekä kilpailuihin valmistavia teräviä treenejä, sillä kisakausi on nyt heinäkuussa kovimmillaan.

Kuva Samulin instagramista: @husseli

Ja lopuksi on aina udeltava, miksi juuri juokseminen? 

Juoksun pariin päädyin kun huomasin jossain vaiheessa ala-asteella käytävissä yleisurheilukilpailuissa, että minullahan saattaisi olla lahjoja juoksemiseen. Parasta on se, että se on samalla helppoa että vaikeaa. Kaikkihan osaavat juosta, mutta kovaa juokseminen ja taktisesti hyvien juoksujen toteuttaminen on taas vaikeaa. Myös se, että juostessa unohtaa kaikki murheet ja huolet, kiehtoo minua.