RYHTIÄ, nainen!

Hartiat lysyssä löpsyttelevä ankka, jonka pottuvarpaat osoittavat toisiaan ja peräsin pitkällä -määrittelen omaa juoksuasentoani. Eli jokin helpompikin asento voisi olla parempi juoksua ajatellen, eikö vain?

Neljä raskautta neljässä vuodessa ovat saaneet minut kyyristymään vatsani ympärille. Hartiat, kädet, nenä, varpaani ja polveni oikein ovat kasvaneet kohti isoa vatsaani. Tai, jos rehellisiä ollaan, en oikein enää kolme vuotta viimeisen lapsen syntymän jälkeen voi syyttää raskauksia vatsani alueelle kertynyttä lisäpainoa vaan omaa laiskuuttani vahvistaa vatsalihaksiani ja korjata ryhtiäni. Toki huimat raskauksien aikaiset painonnousut ovat vaikuttaneet ryhtiini ja painopisteeni muutokseen. Viimeisen vuoden olenkin metsästänyt kadonnutta ryhtiäni, mutta ei pelkkä metsästys ryhtiini auta vaan on tehtävä tekoja. Yksin on vaikeaa ollut analysoida ja tehdä oikeita korjauksia juoksuasentooni, mutta nyt valmentajan avulla toivon toiveeni toteutuvan teoiksi ja saavani ryhtiä löpsyttelevään ankkajuoksuuni.

Tänään valmentajani Takomotrainingin Miitrin tehtävänä on selvittää juoksuasentoni ja samassa ryhtini nousee esille, taas.  Miitri ei määritellyt minua kuten itse määrittelen löpsytteleväksi ankaksi, mutta hän tunnistaa mainitsemia piirteitä juoksuasennostani. Aloitimme tänään rehellisellä mittauksella. Miitri asensi anturit sekä sykevyöhöni että lenkkariini, joiden avulla juoksuni askelluksia, asentoa ja voimia saadaan mitattua numeroiksi. Mittauksien lisäksi juoksuani videokuvattiin ja todellisuus virheasennoista piirtyy kuvan avulla verkkokalvoilleni. Mutta Miitri rauhoittelee ja  kertoo että vielä voimme parantaa juoksuasentoa ennen Kuopio Maratonia. Myöskään liiallisia korjauksia ei kannata ryhtyä runnomaan lävitse sillä kolme viikkoa ennen ei kannata turhia muutoksia tehdä ettei riko kehoaan ennen tavoiteltua koitosta.

Virheasentojen löydyttyä Miitrillä löytyy selvät sävelet tilanteen korjaukseen: katse eteen, ryhti suoraksi ja voimaa pottuvarpaista asti ponnistukseen eteenpäin.  Nyt otan ryhdittömyyteeni ryhtiliikkeen ja pidän katseeni ja askeleeni suoraan eteenpäin. Onneksi vielä ehdin yhden pidemmän lenkin 16 km käydä harjoittelemassa ennen varsinaista tavoitematkaa.

Huomenna valmennus jatkuu ryhmässä. Tapaan ensi kertaa muut Takomotrainingin Kuopio Maratonin puolimaratonille valmennettavat. Eli en ole ainoa, joka saa olla kiitollinen valmennuksesta kohti tämän hetkistä unelmaa, kohti Kuopio Maratonia.


Tahdon, teen ja toteutan.

Kohti Kuopio Maratonia,
Kirsi