The Päivä.

Olipa kerran odotettu lauantai aamu 3. syyskuuta 2016.  The Päivä nousi aurinkoisena ja ihanan rauhaisana. Hyvä olo ja hyvä mieli: valmiina valloittamaan maailman juosten. Viimeinen viikko levätty täydellisesti ja kaikki lapset nukkuneet jokaisen yön heräämättä. The Päivän- aamuna saa nauttia aamiaisen hiljaisuudessa ja täysin rauhallisesti. Ennen Kuopio-hallille lähtöä venyttelee niin keho kuin mielikin avautuen valmiiksi odotettuun koitokseen eli Kuopio Maratonin puoli maraton matkalle.

Tai, oikeastaan The Päivän- aamun tarina ei mennytkään itsellä näin.
Neljä lasta aamusta alkaen virkeänä, toimeliaana ja äärimmäisen äänekkäänä pyytämässä aamiaistarjoilua, joten aamuni ei ollutkaan niin rauhallinen kuin oma hiljainen toive olisi toivonut. Perusaamu elävää elämää meidän kotona, paitsi että minä äitinä aivan pinkeänä jännityksestä. Oikein kurkkuun kovasti koski ja oksetti jännitys kropassani. Mutta, ennakkoon valmentajalta saatujen tietojen mukaan oksettava olotila on ihan normaalia ennen koitosta.

Kuopio-hallilla kokoonnuimme Takomotrainingin Miitrin ja valmennusryhmän kanssa jo hyvissä ajoin ennen lähtöä. Yhdessä jaoimme viimeiset jännitykset vessassa juosten, kivennäisvettä hörppien ja höpötellen ennen alkulämmittelyä. Starttilaukauksen jälkeen ensimmäiset 14 kilometriä meni mukavasti juosten yhdessä. Juoksen yleensä lenkkini yksin, joten oli uutta juosta ryhmän kanssa. Ryhmässä yhdessä juostut kilometrit tuntuivat todella kevyiltä Miitrin kysellessä tuntemuksia. 15 kilometrin kohdalla lähdin juoksemaan matkaani yksin.

Jokaisella juomapisteellä join sekä urheilujuomaa että vettä. En ole käyttänyt minkäänlaisia lisäravinteita harjoittelukautena, mutta siltikään pisteillä tarjottu urheilujuoma ei tehnyt kepposia vatsalle ja maistui hyvälle. Juomapisteitä oli juuri sopivin välimatkoin minulle eli noin kolmen kilometrin välein.

Ihmettelen mitä  tapahtui kun 16 kilometriä ylittyi. Hymyni hyytyi täysin ja hiljennyin. Jaloissa tuntui kuin kiven möhkäleet olisivat tarttuneet pohkeitteni tilalle. En jaksanut enää rupatella ja hymyillä ohi juokseville juoksijoille vaan nostin kiviäni ja puhisin eteenpäin. Ajatuksena pyöri vain että maalin on päästävä vaikka kivi kerrallaan kantaen. Ja pääsinkin. Valehtelin itselleni välimatkalla 16 km - maali että olen aivan väsynyt. Mutta en todellakaan ollut. Kuopio-halliin sisään astuttuani harpoin vauhdilla eteenpäin käsieni avulla voimaa vauhtien vetäen.

Spurttasin maaliviivan ylitse ajalla 2h 50 min. Tavoitteeni toteutui: maalin juosten. Mutta, silti pettymys tuntui sisimmässäni: olisin pystynyt parempaan. Ensimmäinen palkinto juoksusta oli maalissa mitali kaulaan ja seuraavana osallistumismaksuun sisältyvän hieronnan kautta kotiin valmiiseen ruokapöytään. Hieman jäi harmittamaan etten ottanut pyyhettä ja uimapukua mukaan ja pinkaissut Kuopion uimahalliin rentoutumaan kera juoksuryhmän, sillä maksuun olisi kuulunut myös sekin.

Nyt elämäni ensimmäinen puoli maraton on juostu. Kiitän Kuopio Maratonin työryhmää luottamuksesta jakaa oman juoksutarinani. Lupaukseni juoksutarinoitsijaksi tein vahvan lupauksen myös itselleni juoksuun: ilman todellista sitoutumista olisin voinut jättää pakoreitin laiskuudelleni ja jättää juoksun alkumetreihin.

Ison kiitoksen haluan antaa myös Takomotrainingin valmentaja Miitrille. Miitri antoi viimeisellä kymmenellä viikolla tietoa, tukea ja toivoa tavoitettani Kuopion puoli maratonia kohti. Ilman Miitrin apua en olisi vahvistanut kuntoani niin lujasti lyhyessä ajassa. Miitrin avulla luotin enemmän voimavaroihini ja luotin hänen huolellisesti laadittuun ohjelmaan.

Muutama seikka kohti ensimmäistä puolikastani kohti jäi kuitenkin harmittamaan. Tällä kokemuksella nyt tekisin enemmän valmentajan määräämiä lihaskuntoharjoitteita ja ottaisin valmentajan jo ensi metreille juoksun aloittamisesta aina tavoitteeseen saakka.

Eli tahdon tehdä toteutuksen toisin, joten kohti Kuopio Maratonia 2017!

Kirsi