Kirsin hiljainen juoksutie

Ei kuulu mitään, ei. Hiljaista on ollut. Koko kevät hiljaiseloa Kirsin juoksutiellä. 

Hiljaisuutta elämästäni saa kyllä tarkkaan pinsettien kera etsiä muilta osa-alueilta kuin juoksusta. 

Paluu hoitovapaalta töihin. 

Neljä lasta integroituna päiväkotiin on yhtälönä mahatautia, enterorokkoa, räkää niin paljon että perheheavyrokki soi ja raikaa.

Kapinointia ja kipuilua arkirytmiin niin itsellä kuin koko perheellä. 

Löytyyhän näitä: syitä ja tekosyitä olla juoksematta.

Minne katosi juoksuaikani ja minne katosi nämä talvikuukaudet? Piti kasvattaa lihaskuntoa. 

Piti harjoitella säännöllisesti. 

Piti tahtoa, tehdä ja toteuttaa kohti Kuopio Maratonin puolikasta aikatavoitteena kaksi tuntia. 

Mutta ei. 

En onnistunut pysymään harjoitusohjelmassa.

Miksi jätin juoksun? Juoksunhan piti olla yksi voimalähteistäni arjen hyvinvointiin.

Tässä olen ja ihmettelen.

Ruoho jo vihertää ja kesän ensimmäinen tavoite juoksullisesti Pullukka Run kolkuttaa jo ovelle. Pullukka Runille tavoitteeni oli ottaa harjoitus puoli maraton ennen Kuopio Maratonia mutta saa jäädä puolikas näin kesän alussa. Päivitän tavoitettani ja nyt tämä pullukka saa Pullukka Runissa tavoitella kymmenen kilometrin verran juosten maaliin.

Nyt onkin kolmen kysymyksen paikka itselle: 
tahdonko juosta ja saada juoksun kauttaa tasapainoa sekä keholle että mielelle?

Tahdon.

Teenkö muutoksen hiljaiselooni juoksun osalta?

Teen.

Toteutanko Kuopio Maratonilla puolikkaan?

Toteutan,

Tahdon. Teen. Toteutan.

Kohti Kuopio Maratonia Pullukka Runin kautta,

Kirsi

Näin yhdistät liikunnan ja ruokailurytmin vuorotyöhön

Kirsi kirjoitti edellisessä blogipostauksessaan vuorotyön, liikunnan ja ruokailurytmin yhdistämisen vaikeudesta. Postauksen lopussa Kirsi pyysi apua valmentajaltaan Miitriltä tällaisen yhtälön ratkaisemiseen. Tässä blogipostauksessa kuulemme Miitrin vastauksen. 

"Juoksuvalmentajana kuulen usein vastaavanlaisista ongelmista. Meillä jokaisella on omat arjen kiireemme ja liikunnan, sekä säännöllisen ruokailurytmin sisällyttäminen hektiseen arkeen voi tuntua mahdottomalta. Liikunnan tulisi aina antaa enemmän energiaa, kuin viedä sitä. Miten sitten saat oman kalenterisi näyttämään muultakin, kuin mahdottomalta yhtälöltä?

Kirsi mietteliäänä Miitrin opetuksessa

Kaikki alkaa omien resurssien tunnistamisella. Kysyn monesti uusilta valmennettavilta, että montako kertaa heillä on mahdollisuus liikkua viikossa? Vastaus on yleensä 3 ja 6 kerran väliltä. Tämän jälkeen otan esille tyhjän kalenterin, jossa on päivät maanantaista sunnuntaihin ja kellonajat 00-23. Kalenteriin lisätään ensin kaikista välttämättömimmät asiat. On tutkittu fakta, että jokainen aikuinen ihminen tarvitsee vähintään 7,5-8,5h unta yössä. Mieti monelta sinun pitää normaalisti herätä ja merkkaa kalenteriin itsellesi jokaiselle yölle vähintään tuo unimäärä. Tämän jälkeen kalenteriin lisätään työ- tai opiskelupäivät, mahdolliset muut arjen kannalta välttämättömät menot, kuten lasten harrastukset, omat harrastukset (ei liikuntaan liittyvät) ja arjen pyörittämiseen liittyvät asiat, kuten kaupassakäynnit ja ruuanlaitot.

Menojen jälkeen pyydän jokaista lisäämään omaan kalenteriin kaksi hetkeä, jolloin et tee mitään jokaiseen päivään. Arki on monella todella hektistä ja suorituskeskeistä. Tämän vuoksi on todella tärkeää pysähtyä n. 30min ennen nukkumaan menoa ja mahdollisuuksien mukaan myös työ-/koulupäivän jälkeen hetkeksi ja ns. nollata tilanne. Tämä ei tarkoita useamman tunnin päiväunia, vaan lyhyttä 15-30min hetkeä, jolloin pyrit ”laskemaan kierroksia” ja nollaamaan päivän aikaiset tapahtumat.

Nyt meillä on kasassa kalenteri, jossa näet pakolliset menot, arjen pyörittämisen kannalta tärkeät  asiat ja kaikista välttämättömin asia, eli uni. Nyt kysyn uudelleen, montako kertaa sinulla on aikaa treenata viikossa? Yleensä määrä vähenee tässä vaiheessa.

On todella tärkeää löytää se, mihin oma aika menee. Mikäli sinulla on oikeasti aikaa liikkua 3 kertaa viikossa ja suunnittelet liikkuvasi 6 kertaa tulet kohtaamaan ongelmia. Alkuun todennäköisesti tingit yöunista tai hetkistä, jolloin piti rauhoittua. Muutaman viikon päästä huomaat, että sinulla alkaa jäämään yksi tai useampi harjoitus viikosta väliin ja tämä aiheuttaa negatiivisia tuntemuksia ja ”en pysty tähän” fiilistä. Tämä on monesti se kohta, jossa harjoittelu joko lopetetaan ja koetaan, että minusta ei ole tähän. Suunnittele siis oma kalenterisi huolella ja mieti, mihin sinulla on oikeasti aikaa!

Kello esiin ja kalenterioimaan!

Terveellinen ruokavalio ja säännöllinen syöminen ovat myös haastavia kiireisessä arjessa. Tai ainakin niin kuvitellaan. On totta, että alkuun terveellisten ja monipuolisten ruokien miettiminen, säännöllisesti syöminen ja suunnittelu voi viedä aikaa ja vanhoihin tapoihin palaaminen on helppoa. Väitän kuitenkin, että muutamalla asialla saat aikaiseksi ison muutoksen ruokailutottumuksissasi. Tähänkin auttaa se, että suunnittelet oman kalenterisi niin, että varaat aikaa myös ruuanlaittoon ja rauhoitat joka päivälle omat ruokailuhetket. Tässä muutama vinkki, joiden avulla saat nopeasti muutosta aikaan.

1.  Varaa kalenteristasi yksi tunti viikossa siihen, että suunnittelet koko viikon ruokalistan ja toinen tunti siihen, että käyt kaupassa. Tee kauppaan aina lista mitä tarvitset. Näin säästät aikaa ja rahaa.

2.  Tsemppaa viisi päivää! Viiden päivän ajan syöt säännöllisesti max 3-4h välein. Tämän jälkeen huomaat, miten olosi on virkeämpi säännöllisen ruokailun ja tasaisen energiansaannin ansiosta. Tämän jälkeen et halua enää palata entiseen.

3.  Valmista kerralla useampi ruoka. Käyttämällä esim. sunnuntaisin muutaman tunnin ruuan laittoon, saat helposti tehtyä suurimman osan viikon ruuista etukäteen. Näin sinulla on työ-/koulupäivän jälkeen valmis ateria odottamassa. Tämä vähentää einesruokien käyttöä ja mielitekoja.

4.  Rauhoita ruokailuhetket. Istu aina alas syömään, pureskele rauhassa ja jätä mm. kännykkä pois ruokapöydästä. Mikäli sinulla on perhettä, pyrkikää syömään mahdollisimman monesti yhdessä. Tiedän, että tämä tuntuu haastavalta, mutta väitän, että jokaisella meillä on oikeasti aikaa tähän!

5. Tee asiasta itsellesi tärkeää! Ihminen on siitä viisas olento, että ennemmin tai myöhemmin kyseenalaistamme tekemisiämme. Mieti valmiiksi, miksi terveellinen ja monipuolinen ruokavalio on sinulle tärkeää ja kirjoita nämä perustelut ylös. Esim. Minun tulee syödä säännöllisesti, jotta en sorru joka päivä ostamaan karkkia tai pullaa. Näin jaksan paremmin töissä ja kotona. Näin tekemisilläsi on selvä syy ja perustelu. Tämä yksinkertainen teko auttaa yllättävän paljon!

Ja sitten hommiin!

Kuten alussa kirjoitin. Meillä jokaisella on oma arkemme ja harva meistä urheilee ammatikseen. Liikunnan ja terveellisen ruokavalion pitäisi olla meille kaikille tavoitteesta riippumatta energiaa lisääviä ja mielekkäitä asioita. Mikäli liikunta tuo enemmän stressiä, kun poistaa sitä, on tavoitteen saavuttaminen lähes mahdotonta.

Ota siis kynä ja paperia. Tee itsellesi kalenteri, johon lisäät yllä olevat asiat. Mieti montako kertaa sinulla on oikeasti aikaa harjoitella ja suunnittele ohjelma sen mukaan. Tämän jälkeen varaa aikaa myös terveellisen ruokavalion suunnitteluun ja toteutukseen. Yllättävän moni asia on lopulta kiinni ajanhallinnasta."

Miitri Sinkko
Takomotraining
–––

Miten sinulta onnistuu liikkunan ja ruokailun yhteensovittaminen arjen keskellä?
Seuraavassa blogipostauksessa kuulemme, miten Miitrin opit ovat Kirsiin tehonneet ja kuinka Kirsin harjoittelu kohti Kuopio Maratonia on kevään mittaan edistynyt.

Ruokailurytmin ja vuorotyön yhteensovittaminen – mikä avuksi?

Kolmivuorotyö, neljä pientä lasta, säännöllinen ruoka ja liikuntarytmi – siinäpä vasta haastetta! Kotona kolme vuotta lasten kanssa ja säännöllinen elämänrytmi saivat kääntyä kun syksyllä koitti työhönpaluu. En ole vuosikausiin tehnyt kolmivuorotyötä, joten ruokailun ja koko elämän aikataulujen sovittelua vaatii tämän hetkinen elämänvaihe.

Lapsille toteutuu päivittäin viisi ateriaa huomioiden molinipuolinen ravinto, mutta kuinkas oma lautaseni? Oman lautasen sisältö on hieman ajoittain sitä sun tätä - kylläkin ilman nakkeja ja ranskalaisia.

Salaattilounas

Arkisin tulee syötyä näin:
klo 06.15 aamupala: sitruunavesi, kahvia 5dl, maustamaton jugurtti ja marjakiisseli
klo 11.30 lounas: Salaattia kera juuston ja kastikkeena oliiviöljy ja viinietikka, vettä 4dl
klo 15.30 välipala: Marjakiisseliä tai / ja ruisleipää kera juuston, vettä 4dl
klo 17.15. päivällinen: Makaroonilaatikkoa, vettä 2dl
klo 20.15. iltapala: Lasten iltapalan jämät eli omenalohkoja, kurkkutikkuja, leipää, vettä 3dl

Kun taas yövuoroviikolla näin:
klo 07.30 aamupala eli iltapala: Täysjyväruisleipää kinkulla ja juustolla x 3, mehua 2dl
klo 14.45 lounas ja välipala yhdistetty: sama kuin aamulla mutta lisänä kahvia 5dl
Välipala: Ihan sama mitä suklaata
klo 17.15 päivällinen ja iltapala yhdistetty: Pelkkää vettä ja kahvia 2dl tai jauhelihakastiketta ja perunamuussia ja lasten ruokailun jämät, vettä 2dl.
Välipala: Ihan sama mitä suklaata
klo 23.00-07.00 työruokailu: Marjakiisseliä 1l ja ihan sama mitä suklaata, vettä 2l, teetä 2dl

Välipalaksi leipää, jugurttia ja kiisseliä

En ymmärrä kuinka onkaan vaikeaa itselle syödä säännöllisesti ja ravitsevasti! Arkipäivän ruokailurytmi ja sisältö onnistuvat hyvin kun työssäkäynnin rytmi on säännöllinen.

Mutta, kun yövuoroviikko koittaa niin ruokavalio heittää. Huomaan yövuoroissa kehoni joutuvan jonkin sortin hälytystilaan, joka vaatii ravinnosta energiaa enemmän kuin pystyn edes kuluttumaan. Mitä enemmän sokeria ja rasvaa, sitä parempi. Myöskään juoksu ei onnistu yötyöviikolla. Yövuoroviikolla ei juokse kehossani muuta kuin maratonia vetävä sydämeni, joka hakkaa rinnassa rytmittömästi.

Miten yhdistää ruokailurytmi ja vuorotyö? 

Tiedän, että juurikin vuorotyön vuoksi olisi liikuttava ja syötävä sääännöllisesti, mutta toteutus ei itselläni ole viimeisen kolmen kuukauden aikana onnistunut.

Takomotraininging Miitri, tiedän että Sinulla on kokemusta ruokailun ja liikunnan rytmittämisestä vuorotyössä, joten auta minua!

Tahdon. Teen. Toteutan.
Kohti säännöllisempää rytmiä ja kohti Kuopio Maratonia 2017,
Kirsi

Kunnonsalilla kuntoon

Ketähän tässä huijaan?
Käyn valmentajani Miitrin opastamana saleilemassa Kunnonsalilla. Käymme läpi lihaskuntoa voimaannuttavat liikkeet, jotka voin helposti suorittaa viikottain omalla kotisalilla. – Puhunko nyt itselleni vai voisinko puhua haaveistani suoraan Joulupukille?

Kotona meillä on pieni sali alakerrassa. Kotisaliltamme löytyvät kahvakuulat, puolapuut ja pari yleisperuslaitetta, joiden nimiä en edes tiedä. En ole kolmeen vuoteen kotisalillamme käynyt hikoilemassa kuin kolme kertaa. Heitä arvaus meninkö nyt Kunnonsalin jälkeen?
No en.

Saleilu ei ole sytyttänyt minua koskaan, sillä olen mielessäni asettanut sen tylsäksi suorittamiseksi. Mutta omalta osaltani tästäkään lajista en nyt tylsää saanut: kiitos juoksevan mieleni. Olen huono keskittymään vain yhteen asiaan, joten huomaan että perus askel eteen- liike tuottaa haastetta. Heti kun mieleni aloittaa ravata niin alan heilua kuin heinämies. Sama juttu kun teen prässillä jalkoja. En voi vain pumpata ylös alas niinkuin ensin luulin. Jos pumppailen ilman ajatusta kehoni liikkeeseen niin satutan itseni virheliikkeiden myötä.

Ennen lastemme syntymää kävin säännöllisesti jumpassa kolme kertaa viikossa ohituskaistaa käyttäen kuntosalin laitteet. Saan parhaiten itsestäni irti hien kun joku huutaa minulle. Ei sillä että muuten nauttisin että joku huutaa minulle, mutta en vain saa rautaa liikkeelle muuten. Tässä yksi syistä miksi minulla on nyt oma valmentaja.

Nyt ajankäyttö mahdollisuudet ovat toisin kuin ennen lapsia, joten liikkumismuodot täytyy toteuttaa perheen yhteisen aikataulun mukaan. Nyt juoksun tueksi aikaan sitoutumaton saleilu on toimiva valinta eli Kunnonsalin kokemukset saavat jatkoa!

Lihaskuntoa on nostettava, jotta pääsen tavoitteeseeni: puolimaraton aikaan kaksi tuntia. Valmentajani Miitrin mukaan riittävä lihaskunto on juoksutekniikan ohella yksi tärkeimmistä harjoittelun jatkuvuuden- ja juoksun taloudellisuuden tekijöistä. Hyvällä lihaskunnolla myös ennaltaehkäistään monia rasitusvammoja ja luodaan pohjaa kestävälle harjoittelulle.

Jo nyt hieman epäröin onnistuinko laittamaan itse itselleni tavoiteajan liian tiukaksi.  Mutta, edelleenkin uskon Miitrin lausumaan "jos tavoite ei peloita edes jollain tasolla, se ei ole tarpeeksi korkealla." Eli matkaan kohti Kuopio Maraton 2017!


Tahdon. Teen. Toteutan.
Kirsi

The Päivä.

Olipa kerran odotettu lauantai aamu 3. syyskuuta 2016.  The Päivä nousi aurinkoisena ja ihanan rauhaisana. Hyvä olo ja hyvä mieli: valmiina valloittamaan maailman juosten. Viimeinen viikko levätty täydellisesti ja kaikki lapset nukkuneet jokaisen yön heräämättä. The Päivän- aamuna saa nauttia aamiaisen hiljaisuudessa ja täysin rauhallisesti. Ennen Kuopio-hallille lähtöä venyttelee niin keho kuin mielikin avautuen valmiiksi odotettuun koitokseen eli Kuopio Maratonin puoli maraton matkalle.

Tai, oikeastaan The Päivän- aamun tarina ei mennytkään itsellä näin.
Neljä lasta aamusta alkaen virkeänä, toimeliaana ja äärimmäisen äänekkäänä pyytämässä aamiaistarjoilua, joten aamuni ei ollutkaan niin rauhallinen kuin oma hiljainen toive olisi toivonut. Perusaamu elävää elämää meidän kotona, paitsi että minä äitinä aivan pinkeänä jännityksestä. Oikein kurkkuun kovasti koski ja oksetti jännitys kropassani. Mutta, ennakkoon valmentajalta saatujen tietojen mukaan oksettava olotila on ihan normaalia ennen koitosta.

Kuopio-hallilla kokoonnuimme Takomotrainingin Miitrin ja valmennusryhmän kanssa jo hyvissä ajoin ennen lähtöä. Yhdessä jaoimme viimeiset jännitykset vessassa juosten, kivennäisvettä hörppien ja höpötellen ennen alkulämmittelyä. Starttilaukauksen jälkeen ensimmäiset 14 kilometriä meni mukavasti juosten yhdessä. Juoksen yleensä lenkkini yksin, joten oli uutta juosta ryhmän kanssa. Ryhmässä yhdessä juostut kilometrit tuntuivat todella kevyiltä Miitrin kysellessä tuntemuksia. 15 kilometrin kohdalla lähdin juoksemaan matkaani yksin.

Jokaisella juomapisteellä join sekä urheilujuomaa että vettä. En ole käyttänyt minkäänlaisia lisäravinteita harjoittelukautena, mutta siltikään pisteillä tarjottu urheilujuoma ei tehnyt kepposia vatsalle ja maistui hyvälle. Juomapisteitä oli juuri sopivin välimatkoin minulle eli noin kolmen kilometrin välein.

Ihmettelen mitä  tapahtui kun 16 kilometriä ylittyi. Hymyni hyytyi täysin ja hiljennyin. Jaloissa tuntui kuin kiven möhkäleet olisivat tarttuneet pohkeitteni tilalle. En jaksanut enää rupatella ja hymyillä ohi juokseville juoksijoille vaan nostin kiviäni ja puhisin eteenpäin. Ajatuksena pyöri vain että maalin on päästävä vaikka kivi kerrallaan kantaen. Ja pääsinkin. Valehtelin itselleni välimatkalla 16 km - maali että olen aivan väsynyt. Mutta en todellakaan ollut. Kuopio-halliin sisään astuttuani harpoin vauhdilla eteenpäin käsieni avulla voimaa vauhtien vetäen.

Spurttasin maaliviivan ylitse ajalla 2h 50 min. Tavoitteeni toteutui: maalin juosten. Mutta, silti pettymys tuntui sisimmässäni: olisin pystynyt parempaan. Ensimmäinen palkinto juoksusta oli maalissa mitali kaulaan ja seuraavana osallistumismaksuun sisältyvän hieronnan kautta kotiin valmiiseen ruokapöytään. Hieman jäi harmittamaan etten ottanut pyyhettä ja uimapukua mukaan ja pinkaissut Kuopion uimahalliin rentoutumaan kera juoksuryhmän, sillä maksuun olisi kuulunut myös sekin.

Nyt elämäni ensimmäinen puoli maraton on juostu. Kiitän Kuopio Maratonin työryhmää luottamuksesta jakaa oman juoksutarinani. Lupaukseni juoksutarinoitsijaksi tein vahvan lupauksen myös itselleni juoksuun: ilman todellista sitoutumista olisin voinut jättää pakoreitin laiskuudelleni ja jättää juoksun alkumetreihin.

Ison kiitoksen haluan antaa myös Takomotrainingin valmentaja Miitrille. Miitri antoi viimeisellä kymmenellä viikolla tietoa, tukea ja toivoa tavoitettani Kuopion puoli maratonia kohti. Ilman Miitrin apua en olisi vahvistanut kuntoani niin lujasti lyhyessä ajassa. Miitrin avulla luotin enemmän voimavaroihini ja luotin hänen huolellisesti laadittuun ohjelmaan.

Muutama seikka kohti ensimmäistä puolikastani kohti jäi kuitenkin harmittamaan. Tällä kokemuksella nyt tekisin enemmän valmentajan määräämiä lihaskuntoharjoitteita ja ottaisin valmentajan jo ensi metreille juoksun aloittamisesta aina tavoitteeseen saakka.

Eli tahdon tehdä toteutuksen toisin, joten kohti Kuopio Maratonia 2017!

Kirsi

TAHDON, teen ja toteutan.

En olisi vuosi sitten uskonut että puoli maraton on nyt toteutumassa tekojeni ja tahtoni kautta. Olen hikoillut ja puuskuttanut huippulenkkareillani kuin pikkuinen punainen possu aloittaen hölkkäilyni parista kilometristä nyt jo tavoitteellisesti parikymmentä juosten.

Tahdon, teen ja toteutan olen hokenut mantran lailla itselleni melkein vuoden matkallani kohti Kuopio Maratonia. Tahtoni on saanut minut juoksemaan niin sateessa kuin paisteessakin pitkin Kuopion metsien polkuja kuin pikitietäkin. Olen  vuodessa juossut enemmän kuin elämässäni muina vuosina yhteensä.  Olen tehnyt vuoden töitä huomisen puoli maratonin eteen eli hokemani mantra ei ole jäänyt vain mantraksi.

Huomenna on yhden tavoitteen toteutuksen aika. Jännittää ja odotuttaakin. Hieman olen jopa hermoillut tulevaa juoksua pakoon juosten flunssapöpöjä koko elokuun, melkein onnistuen. Pientä nuhistelua elokuun alussa, mutta sekin nuha on jo nuhittu - onneksi.
Tämä viimeinen viikko on ollut yhtä odotusta ja rauhoittelua juoksun osalta: venyttelyä niin keholle kuin mielellekin. On ollut todella outoa juosta vain pari lyhyttä 2-3kilometrin lenkkiä, kun viimeiset kuukaudet ovat koostuneet pitkistä 15-18 kilometrin lenkeistä.

Lauantaille on luvattu taivaalta aurinkoista ja osittain pilvistä juoksusäätä. Toivon meille kaikille niin sään kuin mielenkin myötä valoa, voimaa ja virtaa matkaamme!

Tahdon, teen ja toteutan.

Kohti Kuopio Maratonia,
Kirsi

HYMYILET, joten jaksat juosta!

Kun tuntuu pitkä lenkki vielä jaloissa kivien lailla painona tuntuvan, ja juoksuasentoharjoitus rinnassa sykkivän niin mitä tekisit? Minä voisin jo tänään vain levätä, mutta ei, ei. Ryhmätunti kutsuu viikko-ohjelman mukaiseen harjoitukseen, joten mentävä on. Kolmas peräkkäinen päivä harjoituksissa ja tiedän todellakin saaneeni itselleni valmentajan: kiitos Takomotrainingin Miitrin. Helppo olisi juurikin tänä päivänä ollut sanoa ihan vain itselleni etten kyllä sitten ota ainuttakaan juoksuaskelta tänään, mutta sanonkos sitä valmentajalle? En.

Uskon että Takomotrainingin Miitrillä on mietitty tarkoin juurikin myös ryhmätunnin asemointi harjoitteluohjelmaan pitkän lenkin ja juoksuasentoharjoittelun jälkeen juurikin kolmannelle päivälle. Kolmantena päivänä fyysisestä puolesta on tirstetty kaikki mehut irti, joten voimien tiristelyn on aika siirtyä henkiselle puolelle.

Aloitamme ryhmätunnin lämmittelykierrokselle Väinöläniemellä.  Ei voi kyllä olla kauniimpaa maastoa harjoitella kuin Kallaveden rantaviiva! Lämmitelylenkin jälkeen jatkamme 4 x 5minuuttia juoksuvetoharjoituksia. Koskaan en ole juoksuvetoharjoituksia tehnyt ja voin myöntää: sen kyllä huomaa, Lähden kuin jänis ensimmäiseen matkaan juosten täysillä ja ei olisi kannattanut: sykkeet pomppaa korkeuksiin väsymyksestä ja tuntuu ettei millään jaksaisi neljää vetoa peräkkäin vetää juosten. Yksin juoksennellessa olisin luovuttanut ensimmäisen viiden minuutin jälkeen, mutta valmentajan silmän alla ryhmässä ei voi luovuttaa. Miitrin sanoja lainatakseni: "Niin kauan kuin hymyä riittää, niin kauan jaksaa juosta."

Nyt kahden viikon valmennuksen jälkeen ajattelen että miksi en pyytänyt avuksi jo aiemmin valmentajaa ohjaamaan ja henkisesti ruoskimaan askeleitani  eteenpäin. Mutta, näillä mennään nyt. Epätoivo hiipii hetkittäin mieleeni. Otinko sittenkin liian kunnianhimoisen tavoitteen? Riittäisikö aikaparannus kympissä puoli maratonin sijaan? Ei riitä.

"Jos tavoite ei peloita edes jollain tasolla, se ei ole tarpeeksi korkealla." sanoo valmentajani Miitri ja on oikeassa.


Tahdon, teen ja toteutan.

Kohti Kuopio Maratonia,
Kirsi

Kilpailuhengetön Kuopio Maratonille?

Olen aina inhonnut urheilussa kisaamista. Ala-asteella inhosin pakollisia hiihto- ja yleisurheilukisoja. Olin aina viimeinen tai toiseksi viimeinen hiihtokisoissa. Sovimme parhaan ystäväni kanssa vuorot kumpi tulee tällä kertaa viimeisenä maaliviivan yli. Olin aina viimeisten joukossa kun rivissä ylä-asteella seisottiin ja odotettiin urheilullisen tytön valintoja kenet hän joukkueeseensa liikuntatunnilla haluaa.

Olen aina pitänyt itseäni kilpailuhengettömänä. Mutta olen valehdellut ja purkittanut itseni väärään lokeroon aika monta vuotta. Olen itseasiassa aina kilpaillut vaikken sitä ole itse kilpailuksi tajunnutkaan. Kilpaillut niin että ruoska on soinut ja kovaa. Olen kilpaillut itseäni vastaan aina: mikä kiinnostaa itseäni, siihen annan kaikkeni ja vielä pikkuisen enemmän. Ruoska voittamiseen on soinut, kun minua joku asia on todellakin kiinnostanut. Ei kiinnostanut urheilukisat nuorempana, ei. Mutta kirjoittaminen kiinnosti ja siinä menestyin.

Jos olisin kilpailuhengetön miksi edes juoksisin? Hyvän olon vuoksi? Hiljaisuuden vuoksi? Hyvän olon tuottaminenhan on myös osittain kilpailemista, sillä haluan aina vain enemmän hyvän olon tunnetta. Ilman kilpailuhenkeä en olisi edes päässyt viime vuonna Kuopio Maratonilla kympin matkalta maaliin alaselkäkipujeni vuoksi. Mutta kilpailuni itseäni vastaan ja lupaukseni itselle tulla juosten maaliin oli vahvempi voima kuin pikku kipu.

Pari viikkoa sitten juoksin oman ennätykseni: 15,4 km. En olisi edes lähtenyt yrittämään moista matkaa ellen tahtoisi kilpailla ja kokeilla rajojani. Ensimmäiset kolmetoista kilometriä sujui hyvin vaikkakin helle helli +27 asteessa. Teki mieli lopettaa matka kesken muutaman kerran, muttei tahtoni antanut periksi. Olin luvannut itselleni että juoksen 15km ja se oli juostava. Toki siinä en onnistunut, sillä 400 metriä meni ylitse tavoitteen sillä kotiin asti oli päästävä. Olin enemmän kuin iloinen ennätysjuoksuni jälkeen: onnistuin ja vieläpä ylitin tavoitteeni.

Edelleenkään minua ei kiinnosta kilpailla yhdenkään muun juoksijan kanssa. Mutta huomaan kuinka virittelen viikko viikolta lisää kilpailua itseäni vastaan.  Kilpailuhenkeni on vain noussut kun tavoiteajankohta 3.9. lähestyy. Eli tahdon itsestäni enemmän kuin itse pystyn ruoskimaan, eli tahdon valmentajan. Minulla ei ole koskaan ollut omaa valmentajaa, mutta nyt on. Takomotrainingin Miitri on luvannut auttaa minua kohti puoli maratonia. Ensimmäiseen tapaamiseemme on vain muutama päivä. Jo nyt jännittää mitä seuraava kuukausi yhdessä valmentajan kanssa tuo tullessaan.

Tahdon, teen ja toteutan.
Oletko sinä kilpailuhenkinen?

Kohti Kuopio maratonia,

Kirsi

Kuvat Kuopiosta Puijon Tornilta.

Juoksen. – Mikä sai minut syttymään?

Palataan ajassa neljä vuotta taaksepäin.
Kaksi pientä poikaa maailmassamme ja äitinä kova halu liikkua. Haluan palata omalle jumppasalilleni, omille ryhmäliikuntatunneilleni ja kokea taas jotain ihan omaa. Kuten ennen lapsiamme, jumpata salilla kolme kertaa viikossa. Näin kuvittelin, mutta käytäntö kuitenkin osoitti toisin;

Päivän ikioma odotettu hetki oli varattu ja jumppapöksyt jalassa odotin miestäni tulevan töistä sovittuun aikaan. Mutta, yksi pieni puhelu ja varattu jumppa saa unohtua:
"Jooo-o, meneekin hieman myöhempään töissä. Ei kai ollut mitään ihmeellistä tälle illalle?"
"Ai ei ollut vai: MUN JUMPPA, THE JUMPPA on tänään. Miten voitkaan unohtaa?"

Näin jumppa jos toinenkin peruuntui ja mökötystä oli luvassa loppuillaksi tai ehkä jopa viikoksi. Ja kostona päälle päätin, etten kyllä liikuntaa harrasta sitten muutenkaan. Jääköön jumpat ja mökötän ainakin vielä seuraavat kaksi vuotta liikkumatta. Päätös mökötyksestä ja liikkumattomuudesta tuntui tuolloin hyvältä; nyt jopa huvittavalta ja typerältä.

Tullaan edellisestä ajasta kaksi vuotta eteenpäin eli nykyjasta kaksi taaksepäin. Neljän lapsen jälkeen en edes haaveillut varaavani etukäteen jumppia. Oli aika miettiä itselleni liikuntaharrastus, joka onnistuu ilman aikatauluja ja missä vain, eikä hiljaisuuskaan olisi huono puoli harrastuksessa. JUOKSU! Kotona, matkoilla, aamulla, illalla, sataa, paistaa ja aina onnistuu!

Mutta mitä juoksun aloittamiseen tarvitaan? Innostus jo on, mutta ehdottomasti tarvitsen huippuhuippulenkkarit, ihan melkein alkuun jo ammattilaisjuoksijoiden tasoa. Harrastuksen aloitus ei ainakaan välineiden huonoudesta jää aloittamatta. Tai niinhän minä luulin. Piti vuosi pitää huippuhuippulenkkareita kaapissa ennenkuin tosi tarkoituksella käyttö alkoi.

Juoksuherätykseen tarvittiin huippulenkkareiden lisäksi kehonkoostumusmittaus. Mittaustulokset ennustivat lukemillani tulevaisuuttani kera diabeteksen. Oli aika herätä - heräsin ja juoksin! Vuoden 2015 toukokuussa aloin lenkkeilemään kolme kertaa viikossa kävelyjuoksupuuskutus-tyylillä.

Asetin heti tavoitteekseni Kuopio Maratonin kympin samalle syksylle. En malttanut kuitenkaan odottaa syksyyn. Kahden kuukauden harjoittelun jälkeen osallistuin jo heinäkuussa ensimmäiselle kympilleni Varpaisjärvellä. Aikaa meni 1h14min, kun jo taas kaksi kuukautta myöhemmin Kuopiossa kymppiin meni viisi minuuttia vähemmän. Molemmilla matkoilla osan matkaa juoksin, osan kävelin. Olin ylpeä että jo 80% matkoista jaksoin kymmenestä kilometristä juosta. Ajat eivät itselleni merkinnyt sinänsä mitään, vaan huomio omasta kehityksestä oli tärkeintä.

Nyt olemme tässä päivässä ja olen juossut huippuhuippulenkkareillani vuoden. Juoksu on helppoudessaan ja ajattomuudessaan hyvä harrastus minulle. Hyvä päätös, hyvä olo ja hyvä mieli!


Miten sinä innostuit juuri juoksuharjoittelusta?

-Kirsi