Juoksen. – Mikä sai minut syttymään?

Palataan ajassa neljä vuotta taaksepäin.
Kaksi pientä poikaa maailmassamme ja äitinä kova halu liikkua. Haluan palata omalle jumppasalilleni, omille ryhmäliikuntatunneilleni ja kokea taas jotain ihan omaa. Kuten ennen lapsiamme, jumpata salilla kolme kertaa viikossa. Näin kuvittelin, mutta käytäntö kuitenkin osoitti toisin;

Päivän ikioma odotettu hetki oli varattu ja jumppapöksyt jalassa odotin miestäni tulevan töistä sovittuun aikaan. Mutta, yksi pieni puhelu ja varattu jumppa saa unohtua:
"Jooo-o, meneekin hieman myöhempään töissä. Ei kai ollut mitään ihmeellistä tälle illalle?"
"Ai ei ollut vai: MUN JUMPPA, THE JUMPPA on tänään. Miten voitkaan unohtaa?"

Näin jumppa jos toinenkin peruuntui ja mökötystä oli luvassa loppuillaksi tai ehkä jopa viikoksi. Ja kostona päälle päätin, etten kyllä liikuntaa harrasta sitten muutenkaan. Jääköön jumpat ja mökötän ainakin vielä seuraavat kaksi vuotta liikkumatta. Päätös mökötyksestä ja liikkumattomuudesta tuntui tuolloin hyvältä; nyt jopa huvittavalta ja typerältä.

Tullaan edellisestä ajasta kaksi vuotta eteenpäin eli nykyjasta kaksi taaksepäin. Neljän lapsen jälkeen en edes haaveillut varaavani etukäteen jumppia. Oli aika miettiä itselleni liikuntaharrastus, joka onnistuu ilman aikatauluja ja missä vain, eikä hiljaisuuskaan olisi huono puoli harrastuksessa. JUOKSU! Kotona, matkoilla, aamulla, illalla, sataa, paistaa ja aina onnistuu!

Mutta mitä juoksun aloittamiseen tarvitaan? Innostus jo on, mutta ehdottomasti tarvitsen huippuhuippulenkkarit, ihan melkein alkuun jo ammattilaisjuoksijoiden tasoa. Harrastuksen aloitus ei ainakaan välineiden huonoudesta jää aloittamatta. Tai niinhän minä luulin. Piti vuosi pitää huippuhuippulenkkareita kaapissa ennenkuin tosi tarkoituksella käyttö alkoi.

Juoksuherätykseen tarvittiin huippulenkkareiden lisäksi kehonkoostumusmittaus. Mittaustulokset ennustivat lukemillani tulevaisuuttani kera diabeteksen. Oli aika herätä - heräsin ja juoksin! Vuoden 2015 toukokuussa aloin lenkkeilemään kolme kertaa viikossa kävelyjuoksupuuskutus-tyylillä.

Asetin heti tavoitteekseni Kuopio Maratonin kympin samalle syksylle. En malttanut kuitenkaan odottaa syksyyn. Kahden kuukauden harjoittelun jälkeen osallistuin jo heinäkuussa ensimmäiselle kympilleni Varpaisjärvellä. Aikaa meni 1h14min, kun jo taas kaksi kuukautta myöhemmin Kuopiossa kymppiin meni viisi minuuttia vähemmän. Molemmilla matkoilla osan matkaa juoksin, osan kävelin. Olin ylpeä että jo 80% matkoista jaksoin kymmenestä kilometristä juosta. Ajat eivät itselleni merkinnyt sinänsä mitään, vaan huomio omasta kehityksestä oli tärkeintä.

Nyt olemme tässä päivässä ja olen juossut huippuhuippulenkkareillani vuoden. Juoksu on helppoudessaan ja ajattomuudessaan hyvä harrastus minulle. Hyvä päätös, hyvä olo ja hyvä mieli!


Miten sinä innostuit juuri juoksuharjoittelusta?

-Kirsi