Pakarat ja posket pakastettuna

Miten voi olla melkein keski-ikäinen ja ei osaa pukeutua pakkasella?
Voi olla. Se olen minä, joka vielä harjoittelen.

Lasten pukeminen Suomen talveen onnistuu, mutta talvijuoksuun itseni pukeminen on mahdoton tehtävä. Tänäkin aamuna lenkille lähtiessäni pakkasta oli vain yhdeksän astetta ja mietin mitä päälleni panen. Vaikka jokainen kerta mietin pukeutumisen, silti en onnistu.

Lenkkarit on helpoin juttu: nastat alle tottakai. Nilkkoihin puen lämmikkeeksi ystäväni neulomat villaiset säärystimet.

Talveksi olen ostanut kesähousuja paksummat talvijouksuhousut, ne pitävät lenkin aikana lämpöisenä. Mutta pakarat pakastuu, vaikka muuten kehossa lämmöt nousee. En ole löytänyt vielä oikeanlaisia välihousuja juoksuhousujen alle pitämään pakarat lämpöisenä. Vai täytyykö kunnon housujen alle edes pukea erikseen välihousuja talvellakaan?

Yläosaksi puen samaisen kevyen kesäjuoksutakin, jonka alle laitan kaksi kerrosta keinokuitua: urheilutoppi ja kevyt huppari. Puuvilla houkuttaisi pehmoisena materiaalina suoraan keholle, mutta hikoillessa kylmäksi se vain muuttuu.

Kaulaani suojaan tuubihuivilla, mutta materiaali ei välttämättä ole siinä oikea; hengityksen kosteus kastelee tuubihuivin ja aiheuttaa kylmyyden kaulalle ja poskille.  Piponikaan ei varmastikaan ole juoksuun paras; keinokuituinen materiaali ilman tiivistä vuorta on kylmä – tuuli tuulee tukkaan ja kylmää kovin. Pipossani on kuitenkin hyvää se, että saan siihen pimeällä juoksuun kiinnitettyä irrotettavan pienen lampun.

Juoksulapaseni ovat asusteista rakkaimmat, oman mummoni neulomat, joten jo lapasista huokuva rakkaus lämmittää lenkkeilijää. Lämpöä huokuu kuitenkin välillä niinkin paljon, että joudun poistamaan villaiset lapaseni.

Eli summa summarum, kaipaan kokeneemman talvijuoksijan neuvoja pukeutumiseen. 
Osaatko Sinä pukeutua oikein ja mitä vinkkejä voisit minulle antaa? Kommentoi rohkeasti alle!


Tahdon. Teen. Toteutan.
Kohti Kuopio Maratonia 2017,
Kirsi

Tauon kautta tuloksiin

Pientä flunssaa. Yskää ja nuhaa. Köhimisen diagnoosina kuumeeton keuhkokuume. Sohvanmutkaa olen kuluttanut syksyn aikana enemmän kuin lenkkitossuja. Huomaan että hermoja kiristää enemmän kuin hymyilyttää. Tunnen kuinka liikunta ei ole tärkeää vain keholleni vaan myös mielelleni. Tähänkö tämä urheilu taas jää?

Ei todellakaan. Takomotrainingin Miitri pitää huolen etten sammaloidu sohvalle sulklaarasiani kera.
Parannuttuani kahden kuukauden nuhista sain kutsun kuntotestiin. Hetken mietin että ehkä vain kuvaamme #20KM kampanjavideota ilman kummempia hikoiluja.
Mutta ei! "Milloinkas olet Kirsi viimeksi juossut Cooperin testin? Tarjolla on myös lihaskunnon osalta testaukseen vatsa-, selkä- ja jalkalihakset ja punnerruksia pinnistellään myös."

Aina olen punnerruksia inhonnut, ja Cooperin osalta taidetaan ajassa mennä 1990-luvulle ja yläasteen liikuntatunneille. Verenmaku suussa ja kauhun kankeus kehossa jo pelkästä muistelusta!

Testitulokseni yllättää itsenikin. Juoksen Cooperin 12 minuutin testissä 1900 metriä ja lihaskuntoakin löytyy jaloista keskivertoa paremmin. Yllättävää ei ollut että kadonneet vatsalihakseni ovat edelleen kadoksissa. Vieläköhän vatsalihaksimattomuuttani voisi laittaa yli kolme vuotta sitten koettujen raskauksien syyksi? Hmm... Ei. Ihan tekemättömyyttä ne ovat kadonneet.

Taulukot ja viitearvot lihaskunnolle löytyy tästä linkistä, sekä Cooper-taulukko tästä.

Miitrillä on nyt valmiina harjoitteet kadonneiden vatsalihasten metsästykseen, joten lihasten treenaus kuntosalilla alkaa än-yy-tee NYT. Sohvanmutkasta taas noustaan, tai paremminkin juostaan!

Tavoitteeni vuoden 2017 Kuopio Maratonille on puolimaraton kahteen tuntiin. Aikatavoite on todellakin tavoitteellinen. Päästäkseni tavoitteeseen on minun tehtävä töitä. Olen valmis!

Tahdon. Teen. Toteutan.
Kohti Kuopio Maratonia 2017,
Kirsi

Valmistautuminen kohti Kuopio Maratonia 2017 alkaa

Vuoden 2017 Kuopio Maratonille valmistautuminen aloitetaan jo nyt syksyllä. Takomotraining toimii yksinoikeudella Kuopio Maratonin virallisena valmennuskumppanina. Yhteistyön tiimoilta tulemme syksyn ja tulevan vuoden aikana toteuttamaan mahtavia juttuja, joiden avulla kannustamme kaikkia lukijoita, Kuopio maraton- ja Takomotraining-seuraajia liikkumaan ja tavoittelemaan unelmia!

Kirsi kirjoitti omasta fiiliksestään edellisessä blogipäivityksessään. Samalla Kirsi heitti haasteen, johon Takomotrainingin päävalmentaja Miitri Sinkko vastaa nyt: 

Takomotraining on todellakin valmis Kuopio Maratonille 2017!

Kirsin ensimmäisiä valmennuskertoja elokuussa

"Kesällä 2016 starttasimme 12 mahtavan tyypin kanssa matkan kohti unelmaa, kohti Kuopio maratonin puolimaratonia. Viimeisen kuukauden aikana matkaan lähti myös KM-blogia kirjoittanut Kirsi. Kirsin ja seitsemän muun juoksukoululaisen kanssa toteutimme suuria unelmia syyskuun 3. päivänä. Jokainen matkalle lähtenyt ylitti itsensä, ylitti maaliviivan ja toteutti unelman, jota piti joskus mahdottomana. Pitkän harjoittelun tavoite oli nyt saavutettu ja muutaman päivän jälkeen mieleen tuli kysymys: mitä seuraavaksi?

Syksyllä on aika suunnata katseet kohti uusia tavoitteita. Tavoitteen avulla varmistetaan motivaation säilyminen harjoittelussa. Ensi kesän tavoite kannattaa lyödä lukkoon jo hyvissä ajoin ja aloittaa harjoittelun suunnittelu.

Syksy kannattaa käyttää peruskestävyyden kehittämiseen. Syksyllä on hyvä liikkua monipuolisesti ja harrastaa lajeja, joita ei välttämättä kiireisimpinä harjoituskuukausina kesällä kerennyt harrastamaan. Uinti, pyöräily, vesijuoksu ja hiihto ovat mainioita liikuntamuotoja peruskestävyyden kehittämiseen.

Syksy ja talvi ovat myös hyvää aikaa lihaskunnon kehittämiseen. Juoksija hyötyy eniten maksimivoimaa kehittävästä harjoittelusta. Suuria lihasryhmiä kuormittavia moninivelliikkeitä ovat mm. maastaveto, taka - ja etukyykky, erilaiset punnerrukset ja kehon painolla tehtävät liikkeet. Suosittelen hankkimaan ammattilaisen avuksi voimaohjelman suunnittelussa. Näin varmistat oikeat liikeradat ja vältyt monilta vaivoilta.

Juoksuharjoittelua lisätään asteittain syksyn ja talven aikana. Ensin lisätään määrää ja vasta myöhemmin tehoa.

Kirsi! Pakkaa salikamat kassiin, sillä nyt aloitetaan se kadoksissa olleen lihaskunnon metsästys!"

Miitri Sinkko

Päävalmentaja ja juoksuvalmentaja

Takomotraining

http://miitrisinkko.com

The End juoksutarinalle?

Viime talvena Kuopio Maraton haki juoksutarinankertojaa. En miettinyt hetkeäkään vaan heti tekstinäyte ja haku kohti Kuopio Maratonia.
Tulin valituksi - apua!
Ihmettelin valintaani - juoksenko karkuun?
Hieman jopa hymyilin tullessani valituksi - todellakin nyt Kirsi juoksee!

Reilu puoli vuotta on nyt hölkkäilyä takana. Jo nyt tarinaani juoksijana ollaan valmiita julistamaan kuopiolaisena maratoonarina, tai ainakin puolikkaana wannabe-maratoonarina. Ajattelin ettei minulla ole oikeasti tarinaa kerrottavana varsinkaan juoksun osalta. Kirjoittaminen on ollut jo pitkäaikainen rakkauteni, mutta juoksuun olin vasta ihastuksen alkumetreillä.

Olen helppo innostumaan ja innostamaan itseni innostaviin projekteihin. Prjojektina "Kirsi kunnolla liikkumaan" on ollut kaikkein vaikein projekti innostua viime vuosien ajan. Mutta onneksi tunnen itseni ja tiedän minne suuntaan ruoskaa itselle pitää heilauttaa, että toimintaa alkaa syntymään. Olen suhteellisen säälimätön itselleni, joten sanon ääneen omasta mielestäni ehkä mahdottomia tavoitteita. Valjastan salakavalasti ympäristön valvomaan, että suoritan asettamani tavoitteen. Voi kuulostaa julmalta, mutta tunnen itseni. Tunnen tämän tavan toimia omakseni ja tiedän sen saavan minut tahtoni kautta tekemään ja toteuttamaan.

Jo heti hakuvaiheessa julkilausuin tavoitteekseni puolimaraton, joka ei tuolloin tuntunut mahdolliselta toteutettavalta tavoitteelta. Asetin tavoitteekseni "juosten maaliin". Kerroin hakemuksessani rehellisesti olevani aloitteleva wannabe-juoksija, jonka pisin lenkki oli kymmenen kilometriä.

Tavoitteeni Kuopio Maratonilla toteutui, mutta miksi tunsin silti maalissa pettymyksen tunteen? Minulla ei ollut aikatavoitetta itselleni, mutta juoksun jälkeen takaraivossani naputti nalkutus "olisin pystynyt parempaan". Miksi? Siksi, koska en tuntenut tunnetta että annoin kaikkeni, vaan tunne oli enemmänkin "tulipahan hölkättyä vaikka juosta piti".

Nyt on sitten päätös pettymyksen myötä tehty: hölkät on hölkätty.
Eli THE END tälle juoksutarinalle? Ei, ei todellakaan.

Takomotraining ja Miitri, oletko valmis? Tahdon Sinut avukseni – nyt JUOSTAAN kohti Kuopio Maratonia 2017!
Juoksutarinani on vasta alussa eli edelleen:
Tahdon, teen ja toteutan.

Kirsi