Samuli Hussa, 18v. – Juoksijatarinoita KM:n takaa

Nyt puhuu viime vuoden voittaja! 
Haapavetinen Samuli Hussa (Limingan Niittomiehet) juoksi elämänsä ensimmäisen maratonin viime vuonna Kuopiossa ja yllätti kokeneemmat konkarit ajalla 2:46:07. 

Voitit viime vuonna KM:n miesten maratonin huikealla ajalla. Kerrohan hieman, mikä oli voittosi salaisuus?
Pelasin viime kesän pääosin jalkapalloa ja kävin pitkiä lenkkejä 3-4 kertaa viikossa, tasaisella vauhdilla. En ollut edes ajatellut lähteväni maratonille, vaan päätös tuli viikkoa ennen starttia. Edellispäivän valmistautuminen maratonille oli jopa koominen. Olin lukion retkellä Ruotsissa, josta tulin yömyöhään kotiin. En myös ollut kerennyt tiukan aikataulun takia käydä edes kunnolla syömässä missään koko päivänä. Aamulla oli sitten lähtö Kuopioon kahdeksan jälkeen. 

Maratonjuoksusi sujui kuitenkin vauhdikkaasti, miten ihmeessä tähän tulokseen päästiin? 
Neljän minuutin kilometrivauhti oli alusta asti keveän tuntuista ja huomasinkin puolessa välissä että olen tullut selvästi alle neljän vauhtia kokoajan. Voitto oli todellinen yllätys. Tavoitteenani oli vain ja ainoastaan kolmen tunnin alitus, ei niinkään sijoitus. 

Kuopio Maraton, 2015

Mitä pidit Kuopion tapahtumasta vai kerkesitkö ihailla ollenkaan maisemia ja nauttia kisa-tunnelmasta?

Kuopio maraton on yksi parhaista juoksutapahtumista mihin olen ottanut osaa. Pidin erityisesti siitä, kuinka juoksu kulki sekä kaupungissa että luonnossa. Keskustassa olleet kannustavat ihmiset ja luonnonläheisyys toivat suoritukseen ehdottomasti lisäboostia. Monesti maantiejuoksut kulkevat jotain tylsää tietä pitkin, mutta Kuopion reitti oli positiivinen yllätys. Valitsin kilpailun myös sattuman kautta, sillä kuulin siitä Kuopiossa asuvalta siskoltani.

Mitä tavoitteita sinulla on tämän vuoden Kuopio Maratonille, kenties voiton uusiminen? 
Alustavasti olen miettinyt osallistuvani tämän vuoden Kuopio maratonille. Jos tulen, ainoana tavoitteenani on parantaa viime vuoden aikaa.

Kuva: Savon Sanomat

Millaista juoksutaustaa sinulla on? 
Kilpaa olen juossut 12-vuotiaasta asti. Tämä kesä on ollut jo nyt oman urani paras juoksukausi, sillä olen parantanut tänä kesänä ennätyksiäni miltei joka ratamatkalla. Tämän kauden rataennätyksiäni: 1500m: 3:56.50, 800m: 1:54.78, 3000m: 8:51.90. Tällä kaudella tähän asti suurin kohokohtani oli huhtikuussa, kun otin Jyväskylässä 19-vuotiaiden SM-hopeaa 10km tiejuoksussa ajalla 34:32, joka oli myös oma kympin ennätykseni.

Kerro hieman tämän hetkisistä tavoitteistasi ja harjoittelustasi. Mihin tähtäät ja miten tällä hetkellä treenaat?

Viime vuoden Kuopio maratonin jälkeen jätin jalkapallon pelaamisen kokonaan ja aloin juosta tosissani. Vaihdoin samalla myös juoksuseuraa Limingan Niittomiehiin, josta on ollut iso apu. Tämän kauden päätavoitteeni on 5-7.8 Lappeenrannassa käytävät 19-22 -vuotiaiden SM-kisat. Tällä hetkellä treenaamiseni on pääosin pitkiä keveitä lenkkejä sekä kilpailuihin valmistavia teräviä treenejä, sillä kisakausi on nyt heinäkuussa kovimmillaan.

Kuva Samulin instagramista: @husseli

Ja lopuksi on aina udeltava, miksi juuri juokseminen? 

Juoksun pariin päädyin kun huomasin jossain vaiheessa ala-asteella käytävissä yleisurheilukilpailuissa, että minullahan saattaisi olla lahjoja juoksemiseen. Parasta on se, että se on samalla helppoa että vaikeaa. Kaikkihan osaavat juosta, mutta kovaa juokseminen ja taktisesti hyvien juoksujen toteuttaminen on taas vaikeaa. Myös se, että juostessa unohtaa kaikki murheet ja huolet, kiehtoo minua.

Juoksu on vain juoksua?

"Huhuu, kuuleeko Kirsi? Onko mitä ajatuksia tänään mielessä, kun ei kuulu mitään?" huomaan usein kyseleväni itseltäni. En pääsääntöisesti kotona kuule mieleni puhuvan omia ajatuksiani. Kotona en saa kuunneltua omia ajatuksia kun ympärillä vallitsee jatkuva äänien viidakkoelämä. Talomme on hiljainen vain neljän lapsemme nukkuessa klo 21.00 -07.00 välillä, tai muuna aikana hiljaisuus on läsnä lasten ollessa mummolassa.

Kaipaan hiljaisuutta. Kaipaan omia ajatuksiani. Rakastan hiljaisuutta, vaikkakin siihen on mahdollisuus vain aina hetkittäin.

Juostessa hetki on vain ja ainostaan minulle. Juostessa kuulen ajatukseni ja saan ajatukseni juoksemaan askeleissani. Juostessa olen yksin ja nautin omasta ajastani: vapauttavaa. Kukaan ei tarvitse juuri silloin minua. Keskityn juostessa vain olennaiseen: juoksen vain askel kerrallaan eteenpäin.

Ensimmäinen kilometri juostessa menee tyhjentäessä kodin ääniä. Kahden kilometrin jälkeen voin jo kuulla korvissani täydellisen hiljaisuuden.  Viiden kilometrin saavuttaessa alan nauttimaan metsän äänistä ja tunnen sisäisen energian juoksevan kehoni myötä. Kuuden kilometrin jälkeen alan jo kuuntelemaan ajatuksiani ja luomaan mielessäni tulevia tekstejäni. Kymmenen mittarissa ja mieli sekä keho kiittää oman mielen ja kehon puhdistuksesta hikoilun myötä.

Juoksu on vain juoksua. Jalkaa ylös, jalkaa alas. Peppu heiluu, ryhti pysyy.  Askel eteen, katse eteen. Yksinkertaista, eikö totta? Parhaillaan juoksu onkin vain juoksua. Saa keskittyä vain ja ainoastaan juoksuun. Mutta, todellisuudessahan juoksu ei ole vain yhden asian suorittamista vaan usean toiminnan hallintaa: hengitys, hengitys ja hengitys sekä kehon ja mielen yhdistäminen askeleisiin. Toisaalta samalla kun juostessa hallinnoi samanaikaisesti useaa kehon toimintaa, niin samalla vapauttaa kaikki toiminnot vapaaksi nauttimaan liikkeen tuomasta hyvän olon tunteesta. Yksinkertaista vieläkin? Askeleet eteen ovat vain yksi osa hyvän olon saavuttamisen vuoksi tehtävää toimintaa.

Samanaikaisesti kun pistät askelta toisen eteen, keskityt hengittämiseen. Ilman hyvää hengittelyä et jaksa juosta: happi loppuu, tossut taivasta kohti ja poski asfaltille pötkölleen. Myös mieli työskentelee kahteen suuntaan juostessa. Toisessa suunnassa mieli tyhjenee päivän äänistä ja ajatuksista ja toisaalla mieli alkaa juosta yhtä kehon kanssa ja uudet ajatukset rullaavat reippaasti lenkin jälkeen. Tieteellistä tutkimustahan en ole aiheesta tehnyt vaan tulkitsen täysin vain oman kehoni ja mieleni toimintaa.

En vielä ole koskaan juossut kymmentä kilometriä pidempää matkaa. Hieman jännittää mitä mielessä ja kehossa tapahtuukaan kun puolimaratoni on matkana. Ensi viikolla olen lähempänä tavoitettani ja tiedän enemmän: aion juosta 15 kilometrin testimatkan. Tietoa minulla ei vielä kehoni eikä mieleni toiminnasta pitemmältä matkalta ole. Mutta, heitän arvauksen: kun kehoni alkaa väsyä niin mieleni alkaa työntää askeleitani eteenpäin.

Tahdon, teen ja toteutan - kohti Kuopio maratonia!
Kirsi


Onko Sinulla minkälaisia kokemuksia kehon ja mielen yhteistyöstä juostessa?