Ensimmäisenä vuorossa mikkeliläinen 33-vuotias Raita Säynäjoki, jonka juoksuharrastukseen liittyy vahvasti kaksi karvaista lenkkikaveria. Raita suunnittelee osallistuvansa Kuopiossa puolimaratoniin, joka on hänen neljäs puolikkaansa. Raita kirjoittaa juoksuharrastuksestaan myös blogia; Lenkillä pilkkujen kanssa.
Suuntaat ensimmäistä kertaa Kuopioon. Miksi juuri tänne?
Ajankohta on sopiva; kesä alkaa olla takanapäin joten todennäköisesti hellejuoksua ei ole tulossa. On myös mukava päästä juoksemaan puolikas yhtenä kierroksena; se voi olla henkisesti helpompaa, kun kaikki nousut ovat aina viimeistä kertaa. Lisäksi Kuopio on sopivan etäisyyden päässä meiltä Mikkelistä.
Millaista juoksutaustaa sinulta löytyy?
En ole koskaan ollut kilpailuhenkinen tai mitenkään erityisen liikunnallinen, mutta juoksuun jäin heti koukkuun. Aloitin säännöllisen juoksuharjoittelun vuonna 2003 ja siitä lähtien olen juossut 11 maratonia. Maratonennätykseni on 3:54:22. Puolimaratoneja olen juossut kolme, tai ainakaan en muista juokseneeni enempää kuin kolme.
Tavoitteesi Kuopion puolimaratonille?
Matkana puolikas tuntuu vieraammalta kuin maraton. Olen hieman epävarma minkälaista vauhtia pystyn pitämään, mutta lähden tavoittelemaan 1:50 alitusta, joka olisi samalla ennätykseni. Ei kai Kuopiossa sitten mitään mäkiä ole? ;)
 |
| Kuva: Mikko Rahikainen |
Lisään runsaasti peruskestävyysharjoittelua sisältävään ohjelmaani vähän enemmän vauhtiharjoittelua. Teen myös juoksua tukevaa lihaskuntoharjoittelua ja tänä kesänä olen innostunut suunnistuksesta. Lyhyempiin juoksutapahtumiin riittää harjoittelun keventäminen muutamaa päivää ennen. Viimeistelyssä painotan luultavasti lepoa ja virettä ylläpitäviä, lyhyitä harjoituksia.
Mikä sitten saa sitomaan lenkkarin nauhat yhä uudelleen?
Luulen, että juokseminen on ihmiselle niin luontaista, jotenkin alkukantaista, että se siksi tuottaa valtavasti mielihyvää. Onnellisimmillani olen silloin, kun olen säännöllisessä, lähes päivittäisen juoksemisen putkessa. Tärkeänä mainintana myös seura; koirien kanssa juokseminen on älyttömän hauskaa ja kilsoja kertyy huomaamatta!
Harjoitteluusi liittyykin olennaisesti kaksi dalmatialaista; Olli 5v. ja Zade 10kk. Onko koirat yhtä innokkaita lenkkeilijöitä?
Rotu on minulle tuttu jo lapsuudesta. Halusin kestävän ja innokkaan lenkkikaverin, joka kestää myös satunnaiset sohvapäivät. Dalmatiankoirat etenevät mielellään tasaista ravia, ja sehän käy juoksijalle paremmin kuin hyvin. Yksilöllisiä eroja tietysti on; meillä Olli on enemmän sohvaperuna kuin maratoonari, Zadesta taas on kasvanut vauhtimimmi.
Miten koirien kanssa lenkkeily käytännössä onnistuu?
Koirat, tai jompikumpi niistä, on minulla mukana lähes kaikilla peruskestävyyslenkeillä. Juoksen tavallisesti niin, että koirat ovat vyötäröllä kiinni joustavassa narussa, jolloin omat kädet jäävät vapaaksi. Koirien kanssa ei voi ihan täysin päättää vauhdista eikä pysähtelyistä. Pysähdysten määrän voi toki opettaa aika pieneksi ja kieltää juoksulenkillä haistelut, mutta itseäni ei haittaa, vaikka pysähtelyä olisi enemmänkin.
Miten koirat vaikuttavat lenkkireitin määräytymiseen?
Lämpimillä ilmoilla suunnittelen lenkkireitin niin, että koirat pääsevät ainakin kerran juomaan ja mahdollisesti uimaan. Kovimmilla pakkasilla ja lämpiminä kesäpäivinä koirat eivät ole mukana.
Kummalla sitten riittää enemmän lenkkikuntoa, sinulla vai koirilla?
Kovimmat harjoitukset teen yleensä yksin: Olli ei perusta reipasvauhtisista lenkeistä ja Zade alkaa vasta nyt olla siinä iässä, että sitä voi kovimmilla lenkeillä juoksuttaa. Pitkiä lenkkejä koirat rytmittävät mukavasti: ensin kymppi toisen kanssa, sitten toisen kanssa ja loppuun vielä muutama kilsa itsekseen, esimerkiksi noin se menee. Mutta kyllä koirat ovat ehdottomasti paremmassa kunnossa, koirien liikkuminen on kuitenkin muutakin kuin minun kanssa juoksemista.
Miten palautuminen onnistuu?
Luulen, että palautumisessakin koirilla on merkittävä rooli: teemmehän myös kävelylenkkejä päivittäin. Kävely on aktiivista palautumista ja usein parempi vaihtoehto kuin täyslepo; koirat tekevät siis liikkumisesta myös säännöllistä.
Ja vielä lopuksi; mitä juoksutavoitteita sinulla on tulevaisuudelle?
Olla elämäni kunnossa, kun pääsen siirtymään N35-sarjaan parin vuoden kuluttua, eikös se ole hyvä tavoite! Nyt kun lapsetkin ovat jo 7- ja 9-vuotiaita, voin keskittyä aikaisempaa enemmän harjoitteluun. Koirien mukanaolo estää turhan orjallisen kellottamisen tai hirveän tarkan suunnitteluun: haluan blogin nimelläkin itselleni muistuttaa, että koiriahan tässä vaan lenkitetään, eikä tätä pidä ottaa niin vakavasti!
Kuvat: Raitan blogista ellei toisin mainittu
