maanantai 19. joulukuuta 2016

Pakarat ja posket pakastettuna

maanantai 19. joulukuuta 2016
Miten voi olla melkein keski-ikäinen ja ei osaa pukeutua pakkasella?
Voi olla. Se olen minä, joka vielä harjoittelen.

Lasten pukeminen Suomen talveen onnistuu, mutta talvijuoksuun itseni pukeminen on mahdoton tehtävä. Tänäkin aamuna lenkille lähtiessäni pakkasta oli vain yhdeksän astetta ja mietin mitä päälleni panen. Vaikka jokainen kerta mietin pukeutumisen, silti en onnistu.



Lenkkarit on helpoin juttu: nastat alle tottakai. Nilkkoihin puen lämmikkeeksi ystäväni neulomat villaiset säärystimet.

Talveksi olen ostanut kesähousuja paksummat talvijouksuhousut, ne pitävät lenkin aikana lämpöisenä. Mutta pakarat pakastuu, vaikka muuten kehossa lämmöt nousee. En ole löytänyt vielä oikeanlaisia välihousuja juoksuhousujen alle pitämään pakarat lämpöisenä. Vai täytyykö kunnon housujen alle edes pukea erikseen välihousuja talvellakaan?



Yläosaksi puen samaisen kevyen kesäjuoksutakin, jonka alle laitan kaksi kerrosta keinokuitua: urheilutoppi ja kevyt huppari. Puuvilla houkuttaisi pehmoisena materiaalina suoraan keholle, mutta hikoillessa kylmäksi se vain muuttuu.


Kaulaani suojaan tuubihuivilla, mutta materiaali ei välttämättä ole siinä oikea; hengityksen kosteus kastelee tuubihuivin ja aiheuttaa kylmyyden kaulalle ja poskille.  Piponikaan ei varmastikaan ole juoksuun paras; keinokuituinen materiaali ilman tiivistä vuorta on kylmä – tuuli tuulee tukkaan ja kylmää kovin. Pipossani on kuitenkin hyvää se, että saan siihen pimeällä juoksuun kiinnitettyä irrotettavan pienen lampun.

Juoksulapaseni ovat asusteista rakkaimmat, oman mummoni neulomat, joten jo lapasista huokuva rakkaus lämmittää lenkkeilijää. Lämpöä huokuu kuitenkin välillä niinkin paljon, että joudun poistamaan villaiset lapaseni.




Eli summa summarum, kaipaan kokeneemman talvijuoksijan neuvoja pukeutumiseen. 
Osaatko Sinä pukeutua oikein ja mitä vinkkejä voisit minulle antaa? Kommentoi rohkeasti alle!


Tahdon. Teen. Toteutan.
Kohti Kuopio Maratonia 2017,
Kirsi

tiistai 6. joulukuuta 2016

Tauon kautta tuloksiin

tiistai 6. joulukuuta 2016
Pientä flunssaa. Yskää ja nuhaa. Köhimisen diagnoosina kuumeeton keuhkokuume. Sohvanmutkaa olen kuluttanut syksyn aikana enemmän kuin lenkkitossuja. Huomaan että hermoja kiristää enemmän kuin hymyilyttää. Tunnen kuinka liikunta ei ole tärkeää vain keholleni vaan myös mielelleni. Tähänkö tämä urheilu taas jää?



Ei todellakaan. Takomotrainingin Miitri pitää huolen etten sammaloidu sohvalle sulklaarasiani kera.
Parannuttuani kahden kuukauden nuhista sain kutsun kuntotestiin. Hetken mietin että ehkä vain kuvaamme #20KM kampanjavideota ilman kummempia hikoiluja.
Mutta ei! "Milloinkas olet Kirsi viimeksi juossut Cooperin testin? Tarjolla on myös lihaskunnon osalta testaukseen vatsa-, selkä- ja jalkalihakset ja punnerruksia pinnistellään myös."


Aina olen punnerruksia inhonnut, ja Cooperin osalta taidetaan ajassa mennä 1990-luvulle ja yläasteen liikuntatunneille. Verenmaku suussa ja kauhun kankeus kehossa jo pelkästä muistelusta!



Testitulokseni yllättää itsenikin. Juoksen Cooperin 12 minuutin testissä 1900 metriä ja lihaskuntoakin löytyy jaloista keskivertoa paremmin. Yllättävää ei ollut että kadonneet vatsalihakseni ovat edelleen kadoksissa. Vieläköhän vatsalihaksimattomuuttani voisi laittaa yli kolme vuotta sitten koettujen raskauksien syyksi? Hmm... Ei. Ihan tekemättömyyttä ne ovat kadonneet.

Taulukot ja viitearvot lihaskunnolle löytyy tästä linkistä, sekä Cooper-taulukko tästä.

Miitrillä on nyt valmiina harjoitteet kadonneiden vatsalihasten metsästykseen, joten lihasten treenaus kuntosalilla alkaa än-yy-tee NYT. Sohvanmutkasta taas noustaan, tai paremminkin juostaan!



Tavoitteeni vuoden 2017 Kuopio Maratonille on puolimaraton kahteen tuntiin. Aikatavoite on todellakin tavoitteellinen. Päästäkseni tavoitteeseen on minun tehtävä töitä. Olen valmis!

Tahdon. Teen. Toteutan.
Kohti Kuopio Maratonia 2017,
Kirsi
Content © Kuopio Maraton. All rights reserved.
Powered by Blogger.